Oikein kirpsakkaa keskiviikkoista pakkas-aamua kaikille,tänään heräsimme jos ei nyt sitten talven pakkasennätykseen niin melkein koska Oulussakin oli -30 ja Sallan Naruskassa n.-36 astetta pakkasta.Tällaiset pakkaset ovat harvinaisia tähän aikaa talvesta mutta eiköhän me nämäkin pakkaset kestetä joten häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja. Kuten jo aiemmin kirjoitin minulle tehdyn operaation vuoksi en voi vieläkään matkailla niin kuin haluaisin niin täytyy minun taas vaipua muisteloihin ja kertoa reissusta Samin (lapsenlapsi)kanssa Oulun Yliopiston eläinmuseolle. Lapsuuteni kotitalo sijaitsi nykyisen Yliopiston lähellä ja seudut ovat tuttuja metsäleikeistä sekä varsinkin Yliopiston seutu koska Kaijonharjun alkupäässä oli soranottopaikka ja Kuosmasen sora-auton kyydissä matkasimme me pikkulikat usein.Yliopistoa alettiin rakentamaan 1958 ja seuraavana vuonna toiminta alkoi,siitä pikku hiljaa kampusalueet laajenivat ja nykyisin Yliopistossa voi opiskella 45 koulutusohjelmassa eli yhtenä osana on eläinmuseo. Olen aiemmin käynyt vain kerran museossa ja siitä on aikaa joten oli jo aikakin vierailla siellä ja kun minulla oli mitä ihanin kaveri mukana,Sami,reissusta tulisi jälkeen päinkin muistelemisen arvoinen reissu. Saavuimme siis museolle ja heti oli aulassa karhutuoli odottamassa pieniä ja isompiakin vieraita kuvattavaksi mutta pientä pelotti istahtaa täytetyn karhun syliin joten hän juoksi vauhdilla ohi katsomaan lasin takana olevaa ihmetystä,tässä siitä kuvaa. Lasivitriinissä täytetyt eläimet ovat kuin luonnontilassa koska taustat ovat kuvitettu oikeaksi paikaksi juuri tietyn eläimen asua ja siksi niin aidon tuntuisia.Pienemmissä vitriineissä linnut ovat asetettu pelkistetysti vain ryhmittäin ja omassa vitriinissä on myös esi-ihmisen pääkallojakin,katsomista kyllä riittää ja mielenkiintoisia perhos/kuorias/ym kaappeja joiden katselussa vierähtää kyllä aikaa. Samilla oli kyllä joka paikkaan niin kiire ettei häntä pysäyttänyt kuin iso hirvi joka uljaana oli paikallaan,sekä kettu ja ilves joka juuri oli saamaisillaan riekon kynsiinsä. Aikamme museossa pyörimme ja tuumasin kuinka maailmaasa monta on ihmeellistä asiaa ja alkoi olla kotiin lähdön aika siis takki päälle,viimeiset huiskuttelut ja heipat kaikille eläimille. Jälkeen päin olemme Samin kanssa muistelleet isoa karhua ja hirveä jotka pitkän aikaa ehkäpä isoksi mieheksi asti muistuvat mieleen,tarinan muodossa:"kun me mumman kanssa oltiin museossa".