Tällä kertaa aattelin kirijottaa juttua ihan siten ku me täälä puhutaan elikkä Oululaisittai,siis... Perijantaina aamusella ajelin Tuiraan Oulujoen vartee,yritin joutua ennenkä aurinko nousee kovin korkialle.Hämärän hyssy jo väisty,katuvalot sammu ja aurinko kerkes alakaa pilikottaa ku pääsin perille.Käveleskelin joenvarren pyörätietä rautasillalle päin,kansaa oli jonku verran liikkeellä,kuka mihinki menosa.Ilima tuntu kylymältä -15 pikku viiman kansa se tuntu siinä tilanteesa kylymemmältä ku olikaa.Ihhailin puisa olevaa kuuraa ja otinki muutamia kuvia siittä.Joen rannalla sorsat nosti heti päätään luullen talaviruokkijan saapuneen evästä tuomaan.Uimalasa näky liikettä ja huomasinki uimareita,toiset menivät juoksujalakaa pukukoppien lämpöön mutta oli karastunukki uimari jolla ei ollu mittää kiirettä sisälle.Aamu alako olla jo aika pitkällä ku ottelin muutamat kuvat vielä ja juttelin errään koiranulukoiluttajan kansa ku molemmat ihhailtiin komioita kuurasia puita.

Kattelin vielä ympärille ja ihhailin punertavvaa taivasta ja aattelin että vielä muutama aika sitte en osannu katella luontua enkä pysähtyny saatikka hilijentyny katteleen kasveja,elläimiä tai vaan luontua ylleesä.Se on siittä ihimeellinen asia että kun sen keskelle pysähtyypi nii vasta sitte huomaa sen moninaisuuven.

Kiireesä moni asia jää huomaamata niinku nämä kasvit josta täsä kuvvaa ja tajuamata miten kaikki ei oo itestään selevää.Meijän sois aatella että luonto on meijän kaikkien ommaisuutta ja kohella sitä sen mukkaa,kohella niinku toivos ittiä koheltavan.

Alako jo palelemmaan niin palijo että oli lähettävä ajeleen kotia kohti,aamun ajatuksena:komioita puita,kasveja ja auringon valua ja sormien palelua hanskoitta kameran kansa tolskatesa.Pakko oli pysähtyä vielä Puolivälinkankaala ottamaan kuva ku aurinko paisteli entisen TYPPI tehtaan nykysen KEMIRAn takkaa,siittä kuvvaa.

Täsäpä tämä tälläkertaa hyvvää illanjatkua ja pallaan,taasen.