Olipa kerran pieni poika,joka halusi nähdä jäniksen,äiti oli lukenut pojalle satua pienestä jäniksestä joka asui metsässä.Satu oli pojasta kiinnostava samalla vähän jännittäväkin niinpä poika kysyi äidiltä tietä jäniksen luo mutta eihän äiti osannut näyttää tietä metsään jossa jänis asui.
"Ulkona on kylmä ja paljon lunta et sinä voi lähteä jänistä etsimään" sanoi äiti,niin poika totteli mutta ei unohtanut haavettaan.
Aika kului ja kevät vihdoin koitti,lumi suli ja metsä muuttui harmaasta vihreäksi,maa sai vihreän sammalkatteen ja koivuihin puhkesivat pienet hiirenkorvalehdet,kun pienei poika joka oli säilyttänyt unelmansa otti pienen repun selkäänsä ja aikoi vihdoin toteuttaa aikeensa,katsoi vielä eteisessä taakseen ja lähti urheana ulos,etsimään jänistä.
Hän kulki pientä polkua pitkin joka kiemurteli puiden lomitse,välillä pysähtyen katsomaan isojen kivien taakse olisiko jänis siellä piilossa tai tutkimaan kaatuneet puun rungot ja kannot.Mutkitellen metsässä poika pysähtyi pienen mäen juureen ja näki vihdoin mitä oli lähtenyt etsimään - jänis.
Jänis huomasi pienen pojan,lakkasi syömästä ja nousi takajaloilleen korvat liikkuen se kuunteli ja peloissaan katsoi poikaa joka oli seisahtunut polulle.
Pojan silmät loistivat nähdessään oikean jäniksen ja hän asteli hitaasti eteenpäin,lähemmäs jänistä kunnes oli jo niin lähellä ettei uskaltanut liikahtaakkaan peläten jäniksen loikkaavan tiehensä.Molemmat pitivät toisiaan silmällä ja jänis jatkoi syömistä,poika katseli sitä ja sen hieman pörröistä turkkia,pitkiä korvia jotka liikkuivat vuorotellen tai yhdessä jäniksen kuunnellessa ääniä,ruskeita silmiä jotka herkeämättä etsivät syötävää maasta ja ristiturpaa joka haisteli ilmaa kuin etsien vaarallisten hajujen varoitusta.
Välillä jänis rauhoittui ja alkoi nuolemaan ja pesemään etutassujaan,sitä katsellessaan poika muisti kuinka äiti oli pessyt hänenkin muovailuvahaleikeissä likaantuneet kädet ja hän katsahti kasiään jotka nyt olivat puhtaat,sekös nauratti pientä poikaa.
Äkkiä jostain kuului ääniä,jänis nousi takajaloilleen nuuhki ilmaa ja loikkasi juoksuun pinkaisten syvälle metsään.
Poika jäi paikoilleen katsoen jäniksen perään toivoen sen palaavan mutta turhaan,se oli mennyt.Poika muisti äidin lukeman sadun ja siinäkin jänis loikki pakoon peloittavaa ääntä,samassa kuului huuto " SAMI" ja poika kääntyi katsomaan äänen suuntaan.Äiti oli polun päässä ja kutsui poikaansa,"tule jo kotiin Sami,alkaa olla jo myöhä ja tulee pimeä".
Pieni poika huiskautti kädellään hyvästiksi jänikselle,kääntyi ja juoksi pienen pieni reppu selässä keikkuen äidin syliin ja he lähtivät astelemaan kotia kohti.
Mutta jänis joka yllättäen palasikin takaisin metsän reunaan,katsoi poikaa kuinka tämä juoksi pitkin kapeaa pientä polkua,vinkaisi vienosti aivan kuin sanoen "hei ystäväni ehkä tapaamme jälleen",kääntyi ja loikki valkoinen hännäntupsu vilahtaen syvälle metsän uumeniin.
Näin päättyi satu pienestä pojasta joka halusi nähdä jäniksen,Onnea Sami 3 vuotta.
Hän kulki pientä polkua pitkin joka kiemurteli puiden lomitse,välillä pysähtyen katsomaan isojen kivien taakse olisiko jänis siellä piilossa tai tutkimaan kaatuneet puun rungot ja kannot.Mutkitellen metsässä poika pysähtyi pienen mäen juureen ja näki vihdoin mitä oli lähtenyt etsimään - jänis.
Jänis huomasi pienen pojan,lakkasi syömästä ja nousi takajaloilleen korvat liikkuen se kuunteli ja peloissaan katsoi poikaa joka oli seisahtunut polulle. 
Pojan silmät loistivat nähdessään oikean jäniksen ja hän asteli hitaasti eteenpäin,lähemmäs jänistä kunnes oli jo niin lähellä ettei uskaltanut liikahtaakkaan peläten jäniksen loikkaavan tiehensä.Molemmat pitivät toisiaan silmällä ja jänis jatkoi syömistä,poika katseli sitä ja sen hieman pörröistä turkkia,pitkiä korvia jotka liikkuivat vuorotellen tai yhdessä jäniksen kuunnellessa ääniä,ruskeita silmiä jotka herkeämättä etsivät syötävää maasta ja ristiturpaa joka haisteli ilmaa kuin etsien vaarallisten hajujen varoitusta. 
Välillä jänis rauhoittui ja alkoi nuolemaan ja pesemään etutassujaan,sitä katsellessaan poika muisti kuinka äiti oli pessyt hänenkin muovailuvahaleikeissä likaantuneet kädet ja hän katsahti kasiään jotka nyt olivat puhtaat,sekös nauratti pientä poikaa. 
Äkkiä jostain kuului ääniä,jänis nousi takajaloilleen nuuhki ilmaa ja loikkasi juoksuun pinkaisten syvälle metsään. 
Poika jäi paikoilleen katsoen jäniksen perään toivoen sen palaavan mutta turhaan,se oli mennyt.Poika muisti äidin lukeman sadun ja siinäkin jänis loikki pakoon peloittavaa ääntä,samassa kuului huuto " SAMI" ja poika kääntyi katsomaan äänen suuntaan.Äiti oli polun päässä ja kutsui poikaansa,"tule jo kotiin Sami,alkaa olla jo myöhä ja tulee pimeä".
Pieni poika huiskautti kädellään hyvästiksi jänikselle,kääntyi ja juoksi pienen pieni reppu selässä keikkuen äidin syliin ja he lähtivät astelemaan kotia kohti.
Mutta jänis joka yllättäen palasikin takaisin metsän reunaan,katsoi poikaa kuinka tämä juoksi pitkin kapeaa pientä polkua,vinkaisi vienosti aivan kuin sanoen "hei ystäväni ehkä tapaamme jälleen",kääntyi ja loikki valkoinen hännäntupsu vilahtaen syvälle metsän uumeniin. 
Näin päättyi satu pienestä pojasta joka halusi nähdä jäniksen,Onnea Sami 3 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti