Sinä ja muut

Kun joku toinen käyttäytyy niin, on se vastenmielistä. Kun sinä teet niin, sinulla on kanttia. Kun hän on järkkymätön, on hän jääräpäinen. Kun sinä olet, on kyseessä luonteen lujuus. Kun hän ei pidä ystävistäsi, on hän ennakkoluuloinen. Kun sinä et pidä hänen ystävistään, osoitat hyvää ihmistuntemusta. Kun hän on valmis myönnytyksiin, on se luonteen heikkoutta. Kun sinä olet, käytät tahdikkuutta. Kun häneltä kuluu johonkin aikaa, on hän toivottoman hidas. Kun sinulta kuluu siihen ikuisuus, olet harkitseva. Kun hän huomauttaa vioista, on hän pikkumainen. Kun sinä teet niin, olet tarkkanäköinen.

Toimi aivan kuin sillä, mitä teet, olisi merkitystä. Sillä on. -William James

Tiainen

Mukavaa viikon alkua kaikille blogini lukijoille,toivottavasti teilläkin on ollut mukava ja rentouttava viikonloppu. Näiden hellyttävien kuvien myötä kiitän mahdollisuudestani viettää rentouttavaa aikaa ja käydä paikassa jollaista en tiennyt olevankaan. Kiitos ja palaan taas.

Rönttöset ja Hiidenportti

Ruisjauhotaikina tehdään kuten karjalanpiirakka ja taikina kaulitaan pyöreäksi,sisus lusikoidaan keskelle ja rypytetään pyöreään muotoon. Sisus on "rönttösröppöä" eli imellettyä perunasosetta ja puolukkasurvosta. 2008 RÖNTTÖNEN sai EU:n maantieteellisen merkinnän suojan sitä saa kutsua rönttöseksi vain jos se on Kainuussa tehty. RÖNTTÖNEN tuli tutuksi TV 1 ohjelmasta jossa 3 maakuntaa kilpaili omista ruokaerikoisuuksistaan,loppukilpailussa oli 3.sijalla Oulun RÖSSYPOTTU 2.sija Kainuun RÖNTTÖNEN ja 1. sija voitti Lemin ja SÄRÄ. Olin itse myös käymässä Kainuussa ja rönttöstä tuli syötyä koska pyrin matkoillani maistelemaan paikallisia ruokia ja varsinkin leipiä. Rönttönen ensi maistelulla maistuu hieman suolaiselta mutta pian makuun tottuu ja tuote on hyvää,hieman makeaa,puolukkaista,vähän kirpeääkin ja ihana ruiskuori on rapeahko. Otin rönttösiä mukaan retkelleni Hiidenportille,kansallispuistoon, joka sijaitsee Sotkamon kunnassa. Porttilammen nuotiopaikalla tulilla lämpesi matkalla kastuneet hanskani kuin myös RÖNTTÖNEN,joka lämmetessään oli kerrassaan herkullinen kahvikupposen kanssa nautittuna. Upeat maisemat hurmasivat minut täysin,polku kulkee lähes kilometrin verran jyrkänteen reunaa,alhaalla välkkyy pitkulainen Porttijoen latvalampi. Kohde on ehdottomasti käynnin arvoinen jos liikkuu Kainuussa päin. Porttilammen laavu/nuotiopaikkalla voi vaikka yöpyä,myöhään kesäiltana voi laavulle astelle vaikka karhu,laavun vieraskirjan mukaan niin oli tapahtunutkin. Lopuksi kuva Hiidenportin rotkovajoamasta sekä Porttilammesta.

Ensilumi

Ouluun on satanut ensilumen,vielä toissailtana maa oli lumeton mutta yöllä oli satanut lunta joka sai maiseman näyttämään ihan erilaiselta. On paljon valoisampaa ja aurinkoisella ilmalla,niin kuin tänään, on tosi kirkasta,melkein kirkkaampaa kuin kesällä sillä lumi heijastaa auringonvalon takaisin.Oulun eteläpuolella satoi n.10 cm kun taas pohjoispuoleella vain 0,5 cm ja sekin on jo sulanut pois ilman lämmettyä. Autotiet ovat todella liukkaat ja useita peltikolareita on sattunut sekä tienviittoja risteysalueella kaatunut koska autojen nastarenkaat eivät pitäneet ja autot luistelivat päin tienviittoja. Nallikarin rannassa surf- sekä purjelautailijan oli hyvä surffata kovassa tuulessa ja varsinkin surflautailijan vaikea pysyä pystyssä.Itselläkin oli tuulen takia vaikea toisinaan melkein mahdoton pyöräillä vastatuuleen mutta sinnikkäästi puskin eteenpäin,pikku hiljaa. Kuivasjärvessä laulujoutsenperhe uinui päivälevolla koiraan pitäessä vahtia ja sukiessa sulkiaan,naaras ja 3 poikasta nukkuivat levollisesti. Ensi viikolla alkaa talviaika ja kelloja siirretään taas taakse päin,unirytmi saattaa olla jälleen hukassa mutta äkkiä se palaa kohdalleen ja ajan siirtämistä ei enää huomaakkaan.

Pakkasaamuna

Se tuntuu poskilla,nenänpäässä,varpaissakin. Se tuntuu nipistelynä sormenpäissä,se tunkeutuu puseron ja takin sisään. Se saa vilunväreitä aikaan jos et liiku,mikä se on? Mikä saa kaiken tämän aikaa ja paljon enemmän ? Mikä käperryttää puiden lehdet,saa kukat lakastumaan tai kasvien pintaan kuuraa? Se on taas täällä,yöllä se saapui,oli päivälläkin ja edelleen. Mikä SE on...se on PAKKANEN. Torstai huomenta kaikille,tosiaankin yöllä oli -6 astetta pakkasta ja kuura kuorrutti kasvit ja kukat kuin niiden päällä olisi sokerikuorrutus,kaunista. Lähdin kuvaamaan pyörällä ja aina pakkanen yllättää,huomasin olevani pukeutunut liian vähin vaattein. Kinnasta käteen ja talvikenkää jalkaa siitä se tämäkin talvi alkaa.

Rämeen KINGI

MOI,oon KIRPPU,mä oon 19 v,nuo sanoo ett mä oon PONI ja vieläpä pikkune,mutt eihä se pidä paikkaans. Mä asun tääl metäs ja mulla on kaikki mitä mä tartten,mullon mettä josa voin tehä mitä haluun tai olla tekemät,vaik´vaan kävellä ja katella tai olla tallis omisa olois. Oli mull kaveriki,TOPI-koira mut se delas ku se oli jo nii vanha,se oli herrasmies ja miehen iäs ku se kuoli eli 15 v. On mull tääl yks toine koira mutt se on viel penikka,6 v,ei se tajuu mun juttui ku se on flikkaki viel,sen nimi on sitt vaan MIINA. Mä oon nimittäin tän mestan kingi,joo,emäntä sanoo ett mä osaan avata talon ovenki jos veräjä,jonk ihmiset mun harmiks rakensi,on auki. Mä meen vaan sisää ja syön sielt vaik noi sokurit pöydält. Ja joo,mä maistelen mitä mä haluun,vaik esim.taksin kyljest mä haukkaan ja se suhari kattoo mua pitkään,OK,mitä sit,mitäs jätti autons toho. Vois mul olla vähä pienempi tää mun ego,no,kyll mä tuun toimeen mun porukoitten kaa,mä vaan meen ensin joka paikkaa,ettäs tiedätte.Täss mä ny meen. Niinku mä sanoin mä voin pistää vaik maate toho pihall ja pyörähtää parit kiepit,ois ny ees joku flikka mua kattomas ku mä piehtaroin. Ois ny ees....ees....ai nii mähän oon RUUNA,huoh.No kato sä mua ku mää kiepitän...kato,kato tarkkaa. Mull on tääll luonnoss iha kiva olla,parit sorsat uiskenteli toss lammikoss,niin,ja voisin mä ängetä noitten ukkojen kaa saunaanki mutt ei ne sinne mua päästä.No,mull on tää karva nii priimakunnoss etten tartte mitää saunoj. Mutt mä vartioin tarkkaan mitä tapahtuu mun reviirill,heti mä hyökkään kattomaan mist´ toi puhe kuuluu ja kukas se sieltä tulee,muahan se tulee kattoon,tietenkii.

Me ollaa kaverei ton hiljasen miehen kaa,tosa se seisoo ja vartioi,eikä pamlaa mitää.Me ollaa samall aaltopituudell,kummatki vartioi,omalt´osaltaan,mutt mä oon KINGI,siinä ero.

Jos mull tulee viel kivoi juttui mieleen ni mä pistän kirjottaen tänne ton kuvaajaflikan avustuksell,se ottaa nimittäin must´kuvii ihan mielellää,ettäs tiedätte.I´ll be back .

Oulu by night

Kun muut vielä nukkuvat asettelin minä kameraa jalustalle ja ryhdyin kuvaamaa hämärää Oulua. Sanoja ei tarvita eikä kirjoitusta tämän kummenpaa,toivottavasti nautit Oulusta ja sen valoista. Kuvattu torialueella. Lopuksi kuva usvaisesta Pyykösjärvestä,

Pitkospuut kutsuivat

Vuoden 2012 keväällä olin viimeksi käymässä koirani kanssa Pilpasuolla,tie sinne oli tuolloin erittäin huono. Tänään kaunis ja lämmin ilma sai minut jälleen lähtemään luontoretkelle. Yllätys olikin melkoinen kun ajoin autolla ennen niin huonoa tietä niin nyt se oli lanattu sileäksi ja kolot täytetty sekä isommat kivet siloiteltu sileäksi.Hyvillä mielin tien kunnosta ja kauniista ilmasta saavuin uusien pitkospuiden juurelle,koirani oli innoissaan ja juoksentelikin edes takaisin nuuskien mättäitä ja aivan kuin muistaen edellisen käyntinsä,juoksi edellä nauttien silminnähden olostaan.Koira juoksi pitkän matkaa ja palasi takaisin katsomaan tulenko perässä,huomaten minut jatkoi taas matkaansa. Matka jatkui pitkospuilta kävellen ja välillä polulla jossa kuusi- ja mäntypuiden juuret koholla hankaloittivat kävelyäni sekä kivet,joita mitä lähemmäs Ala-Korkiakangasta saavuin oli paljon.Noin 6500 vuotta sitten Ala-Korkiakankaan lakea peitti louhikko "pirunpelto". Louhikon etelä päässä on muutamia ihmisen latomia kiviröykkiöitä niiden ikää,tekijöitä tai tarkoitusta ei tunneta. Louhikon laelta lähtee polku Pilpajärvelle,iso järvi ja lähellä rantaa on laavu mutta kerran siellä käytyäni en laavun huonon sijainnin takia sinne halunnut mennä,joten jatkoin polkua alas ja pilpasuolle jossa pitkospuut helpottivat suon ylitystä.Aurinko paistoi edelleen ja koirani juoksi pitkospuita pitkin suon yli,odotteli minun saapumista ja jatkoi taas menoaan.Maasto muuttui nyt tasaisemmaksi,ei ollut enää kiviä eikä puiden juuria vaan tasainen polku suon laidassa.Saavuimme Pilpakankaalle,laavulle jossa meidän oli tarkoitus paistaa makkaraa ja hiukan levätä.Kertakäyttö grilli on erinomainen keksintö,kuten ennekin retkilläni,otin grillin ja asetin sen nuotiopaikalle hiekkaan ja sytytin paperin,iloisesti grillin hiilet syttyivät.Kohta meillä olikin valmiit hiillokset paistaa niin ihanaa nuotiomakkaraa,mustaamakkaraa. Koirallekin oli omat eväät ja nälkäisenä se söikin omansa hetkessä,join vielä kahvit ja katselin suomaisemaa kunnes oli aika lähteä eteenpäin,olin puolimatkassa.Ylitän jälleen suoalueen,pieni alamäki ja tulen ojan reunaan jossa pikku silta ja pelto vasemmalla.Pellolle maanviljelijä on levittänyt ilmeisesti äskettäin lantakuorman sillä erittäin voimakas virtsan ja ulosteen haju leijailee pitkälle metsän siimekseen.No,pellolla ensi keväänä orastaa jälleen viljaa ja syksyllä viljelijä korjaa sadon,jauhaa viljan jauhoiksi ja paistaa jauhoista vaikka leipää.Reitti on juuri sopiva,koiralle ja kameraa sekä reppuani kantaen minulle,proteesipolviselle.Metsästä kuuluu aseen laukauksia,levottomana koira juoksee häntä luimussa ja katselee paukkeen suuntaan,pikku raukka pelkää.Vielä yksi levähdystauko pienen suon laitaan,laavulle,jossa kuvasin koiraani ja join kupposen kuumaa kahvia. Matka oli lopuillaan,auto jo näkyy ja koirakin alkaa olla väsynyt,kotiin päästyämme se nukkui hyvät unet.