Vuoden 2012 keväällä olin viimeksi käymässä koirani kanssa Pilpasuolla,tie sinne oli tuolloin erittäin huono. Tänään kaunis ja lämmin ilma sai minut jälleen lähtemään luontoretkelle. Yllätys olikin melkoinen kun ajoin autolla ennen niin huonoa tietä niin nyt se oli lanattu sileäksi ja kolot täytetty sekä isommat kivet siloiteltu sileäksi.Hyvillä mielin tien kunnosta ja kauniista ilmasta saavuin uusien pitkospuiden juurelle,koirani oli innoissaan ja juoksentelikin edes takaisin nuuskien mättäitä ja aivan kuin muistaen edellisen käyntinsä,juoksi edellä nauttien silminnähden olostaan.Koira juoksi pitkän matkaa ja palasi takaisin katsomaan tulenko perässä,huomaten minut jatkoi taas matkaansa.
Matka jatkui pitkospuilta kävellen ja välillä polulla jossa kuusi- ja mäntypuiden juuret koholla hankaloittivat kävelyäni sekä kivet,joita mitä lähemmäs Ala-Korkiakangasta saavuin oli paljon.Noin 6500 vuotta sitten Ala-Korkiakankaan lakea peitti louhikko "pirunpelto". Louhikon etelä päässä on muutamia ihmisen latomia kiviröykkiöitä niiden ikää,tekijöitä tai tarkoitusta ei tunneta.
Louhikon laelta lähtee polku Pilpajärvelle,iso järvi ja lähellä rantaa on laavu mutta kerran siellä käytyäni en laavun huonon sijainnin takia sinne halunnut mennä,joten jatkoin polkua alas ja pilpasuolle jossa pitkospuut helpottivat suon ylitystä.Aurinko paistoi edelleen ja koirani juoksi pitkospuita pitkin suon yli,odotteli minun saapumista ja jatkoi taas menoaan.Maasto muuttui nyt tasaisemmaksi,ei ollut enää kiviä eikä puiden juuria vaan tasainen polku suon laidassa.Saavuimme Pilpakankaalle,laavulle jossa meidän oli tarkoitus paistaa makkaraa ja hiukan levätä.Kertakäyttö grilli on erinomainen keksintö,kuten ennekin retkilläni,otin grillin ja asetin sen nuotiopaikalle hiekkaan ja sytytin paperin,iloisesti grillin hiilet syttyivät.Kohta meillä olikin valmiit hiillokset paistaa niin ihanaa nuotiomakkaraa,mustaamakkaraa.
Koirallekin oli omat eväät ja nälkäisenä se söikin omansa hetkessä,join vielä kahvit ja katselin suomaisemaa kunnes oli aika lähteä eteenpäin,olin puolimatkassa.Ylitän jälleen suoalueen,pieni alamäki ja tulen ojan reunaan jossa pikku silta ja pelto vasemmalla.Pellolle maanviljelijä on levittänyt ilmeisesti äskettäin lantakuorman sillä erittäin voimakas virtsan ja ulosteen haju leijailee pitkälle metsän siimekseen.No,pellolla ensi keväänä orastaa jälleen viljaa ja syksyllä viljelijä korjaa sadon,jauhaa viljan jauhoiksi ja paistaa jauhoista vaikka leipää.Reitti on juuri sopiva,koiralle ja kameraa sekä reppuani kantaen minulle,proteesipolviselle.Metsästä kuuluu aseen laukauksia,levottomana koira juoksee häntä luimussa ja katselee paukkeen suuntaan,pikku raukka pelkää.Vielä yksi levähdystauko pienen suon laitaan,laavulle,jossa kuvasin koiraani ja join kupposen kuumaa kahvia. Matka oli lopuillaan,auto jo näkyy ja koirakin alkaa olla väsynyt,kotiin päästyämme se nukkui hyvät unet.
Matka jatkui pitkospuilta kävellen ja välillä polulla jossa kuusi- ja mäntypuiden juuret koholla hankaloittivat kävelyäni sekä kivet,joita mitä lähemmäs Ala-Korkiakangasta saavuin oli paljon.Noin 6500 vuotta sitten Ala-Korkiakankaan lakea peitti louhikko "pirunpelto". Louhikon etelä päässä on muutamia ihmisen latomia kiviröykkiöitä niiden ikää,tekijöitä tai tarkoitusta ei tunneta.
Louhikon laelta lähtee polku Pilpajärvelle,iso järvi ja lähellä rantaa on laavu mutta kerran siellä käytyäni en laavun huonon sijainnin takia sinne halunnut mennä,joten jatkoin polkua alas ja pilpasuolle jossa pitkospuut helpottivat suon ylitystä.Aurinko paistoi edelleen ja koirani juoksi pitkospuita pitkin suon yli,odotteli minun saapumista ja jatkoi taas menoaan.Maasto muuttui nyt tasaisemmaksi,ei ollut enää kiviä eikä puiden juuria vaan tasainen polku suon laidassa.Saavuimme Pilpakankaalle,laavulle jossa meidän oli tarkoitus paistaa makkaraa ja hiukan levätä.Kertakäyttö grilli on erinomainen keksintö,kuten ennekin retkilläni,otin grillin ja asetin sen nuotiopaikalle hiekkaan ja sytytin paperin,iloisesti grillin hiilet syttyivät.Kohta meillä olikin valmiit hiillokset paistaa niin ihanaa nuotiomakkaraa,mustaamakkaraa.
Koirallekin oli omat eväät ja nälkäisenä se söikin omansa hetkessä,join vielä kahvit ja katselin suomaisemaa kunnes oli aika lähteä eteenpäin,olin puolimatkassa.Ylitän jälleen suoalueen,pieni alamäki ja tulen ojan reunaan jossa pikku silta ja pelto vasemmalla.Pellolle maanviljelijä on levittänyt ilmeisesti äskettäin lantakuorman sillä erittäin voimakas virtsan ja ulosteen haju leijailee pitkälle metsän siimekseen.No,pellolla ensi keväänä orastaa jälleen viljaa ja syksyllä viljelijä korjaa sadon,jauhaa viljan jauhoiksi ja paistaa jauhoista vaikka leipää.Reitti on juuri sopiva,koiralle ja kameraa sekä reppuani kantaen minulle,proteesipolviselle.Metsästä kuuluu aseen laukauksia,levottomana koira juoksee häntä luimussa ja katselee paukkeen suuntaan,pikku raukka pelkää.Vielä yksi levähdystauko pienen suon laitaan,laavulle,jossa kuvasin koiraani ja join kupposen kuumaa kahvia. Matka oli lopuillaan,auto jo näkyy ja koirakin alkaa olla väsynyt,kotiin päästyämme se nukkui hyvät unet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti