Aamun hiljaisuus

Aikainen herääminen,vasta satanut lumi,pikku pakkanen,ja reipas mieli,siinä syyt lähtööni pyörällä kohti kaupunkia,kamera mukanani.Ihana rauhallinen pyörätie,hiljaisuus - ei autoja missään,muutama muukin aikainen pyörällä liikkuja.Saavutan aamulehdenjakajan jonka lehtireput heiluvat hänen polkiessaan eteenpäin,lehdenjakajan pitkät hiukset heiluvat tuulessa hänen ajaessa pyörällä.Toivotan hyvät huomenet ohittaessani jakajan "huomenta" sanoo nuori mies ja toteaa lehdenjakourakan olevan loppusuoralla.Ajan ohi ja katuvalot näyttävät tietä muutoin ollessa ihan pimeää.Joku selittämätön voima saa minut lähtemään niin aikaisin ulos ja pyörällä kaupunkiin,ehkä syy on hiljaisuus,rauhallisuus ja kaupungin valot,jotka kiehtovat. On levollista ajella vailla päämäärää,katsella pimeällä niin kaunista kaupunkiamme ja kuvata.Saavun keskustaan ja otan suunnan Linnansaareen,johon VALOA OULU- kynttilälyhtynäyttely on perustettu.Monen kokoisia ja muotoisia,silkkipaperista valmistettuja,eri kuvioin koristeltuja lyhtyjä,joiden sisällä palaa kynttilä,valaisevat Linnansaarta ja Tähtitorninmäkeä.Tähtitornin kahvila on valaistu tulipalo,sota ja meri-aihein ja suunnittelijana on ollut Tarja Ervasti. Kuvaan lyhtyjä ja kahvilaa,näky on kaunis,lepattavat kynttilät lyhtyjen sisällä heijastavat valkoiseen lumeen VALOA. Jatkan matkaa ja kiertelen keskustaa,Ainolan puistoa,ajan eteenpäin ja katselen ympärilleni hakien kuvauskohteita.Joukko nuoria on aamulenkillä,he putkahtavat esiin hämärästä,juoksevat pyörätietä jutellen toisilleen,häviävät näkyvistä,reippaita nuoria,ajattelen ja jatkan matkaani.Kaupungilla on joitain kulkijoita,joku kuvaa kännykällä kaupungintalon eteen pystytettyä suurta joulukuusta,komea kuusi,valoin koristeltu,niinpä minäkin otan kuvan.

Pimeys alkaa väistyä ja valon kajo siintää taivaanrannasta.Tästä päivästä ei tule aurinkoinen vaan myöhemmin vesi-ja räntäsateet osin sulattavat jo sataneen lumen pois.Kuvausmatkani päättyy keskustan kahvilaan,aamupuurolle.Taas hienoa kokemusta rikkaampana olen oikeastaan onnellinen saaden tuntea vapauden mennä ja mahdollisuuden olla rauhassa,aamun hiljaisuudessa,se on kokeilemisen arvoista. P.S Kaupunginkirjaston aulan vitriinissä on maanantaihin 25.11 asti ovenpielinäyttely OLSY-Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen perustama kirjoituksin ja kuvin näyttely,jossa on ote minunkin kirjoittamastani tarinasta "tunturin laella" kuvan kera esillä.