Vuosi 2013

On vielä muutama päivä jäljellä vuotta 2013,muistelen nyt kulunutta vuotta ja sitä mitä kaikkea olen tehnyt ja missä paikoissa käynyt. 2013 talvi oli kylmä ja runsasluminen,kovat pakkaset ja lumituiskut estivät monesti lähtemästä kuvausreissuille. Monta hienoa kuvaustapahtumaa kuitenkin koin - Oulussa kuvasin lapinpöllöä,joita muuten näillä seuduilla ei nähdä. Kevät tuli humauksessa ja muuttolinnut palasivat Suomeen.Hailuodossa kävin myös usein mutta kotkat,joita aiempina vuosina olen kuvannut,eivät kaarrelleetkaan niinä kertoina Hailuodon taivaalla. Liminganlahdella sain kuvia Suomessa harvinaisista mustapyrstökuireista,mustakurkkuuikuista Pyykösjärvellä sekä kuvasin parittelurituaalin silkkiuikuista. Löysin myös liejukanan pitkän odottelun ja etsimisen tuloksena. Kevät ja kesä olivat kauniita,pyörällä ajelinkin moneen paikkaan kuvaamaan mutta reissujani,erityisesti matkat kauemmas,jouduin menemään autolla. Kesän pyöräreissuistani mieleenpainuvimpia olivat Rokuan maastopyöräretki.Kodassa nuotion lämmössä maistuivat retkieväät ja viereisellä järvellä pulahtaminen raikkaaseen veteen.Pyöräretki Hailuodossa,Sunijärvelle,raskas hiekkatieosuus sinne ja nuotiomakkarat tulilla.Upea kokemus jota muistelen lämmöllä,sen haluan vielä kokea uudestaan. Ylitse muiden kuitenkin nousee kaksi matkaani :Poriin ja Yyteriin,ihanat hiekkarannat ja kaunis idyllinen pieni Reposaari sekä Kuusamo ja siellä karhu-koju. Uskomaton kokemus ja se matka avasi silmäni. karhun koko ja ketteryys,voima ja vaarallisuus iskivät lujaa tajuntaan.Aiemmin vain televisiosta karhuja,niitä suloisia karvaturreja nähneenä käsitykseni niistä muuttui täysin.Nyt ajattelen karhuista eri tavalla,kunnioittavasti. Hienoa oli päästä kättelemään Kuusamon Suurpetokeskuksen perustajaa "karhumies" Sulo Karjalaista.Leppoisan oloinen Sulo on tuttu monille YOUTUBE-videoista ja dokumenteista karhujensa kanssa.

Sulon karhuista kuuluisin,VYÖTI sekä Mikko-kettu ja kauniit ilvekset kuin sudetkin olivat käynnin arvoisia. Olen tehnytkin suurpetokeskuksen ilveksistä ja Mikko-ketusta satukirjan 1. lapsenlapselleni.Ilves-runo löytyy myös täältä blogista. Sadut Mikko-sankarikettu kuvat Kuusamosta sekä POIKA ja JÄNIS jonka kuvat otin Rokualla ja tekstin omistin Samille 3-vuotislahjaksi. Kaiholla muistelen myös matkojani Kuusamon jylhiin maastoihin,Valtavaaraan kuin Kiutakönkällekin.Sekä Sotkamon Pirunkalliolle ja nuotiolla kuivatetuille märille hanskoille,jotka menivät kuumuudessa piloille,sekä maukkaille rönttösille. Paljon ihania muistoja on takana keväästä ja kesästä,mitkään niistä ei unohdu koskaan. Syksy tuli ja vesisateet,ensilumi satoi 20.10 mutta sekin suli pois ja lunta on satanut ja sulanut tähän päivään mennessä monesti.Lumen ja pakkasen tilalla on nyt satanut vettä ja lämmintäkin +5 astetta.Metsät ja pellot ovat paljaina lumesta,erikoisinta on että Etelä-Suomessa joulun aikaan pelattiin golfia ja että joet tulvivat kuin keväällä. Ilmat ovat vaihdelleet pakkasista lauhoihin keleihin,tehden tien pinnat erittäin liukkaiksi.Pyöräily on ollut mahdotonta jo pitkän aikaa,sanoisinko että talvi on ollut erikoisin 50 vuoteen. Ensi viikolla on uusi vuosi ja uudet kujeet mutta tätä vuotta voi muistella lämmöllä ja kaihollakin sillä tuskin saan viettää noin tapahtumarikasta vuotta. Paljon olen kokenut mutta paljon jäi kokematta,jos luoja suo eivät nekään jää kokemattomiksi. Kaikille blogini lukijoille Oikein Hyvää Vuotta 2014 ja enkelin siunausta.

Tapaninpäivä 26.12

Tapaninpäivänä,jolloin joulun jälkeen,ennen vanhaan käytiin ensi kertaa kylässä ja silloin mentiin tapaninajelulle mieluiten hevosella.Nykyään Tapaninrekiajelut ovat harvinaisempia ja kylään ajellaankin autolla,niin minäkin. Lähdin aamukirkkoon Liminkaan,komea kirkontorni näkyi kauas ja suunnistinkin tornin mukaan sillä Limingan kirkossa en ollut aiemmin käynyt. Komea ja iso kirkko oli juhlavalaistu kun saavuin paikalle,kauniit kattokyntteliköt loistivat ihanasti.Sisällä urut pauhasivat upeasti,kanttori harjoitteli aamun virsiä.Sisältäkin komea kirkko kauniine kattokynttelikköine sekä kaunis alttaritaulu loivat ihanan tunnelman. Kirkko on valmistunut vuonna 1826, ja tyyliltään se on uusklassinen tasavartinen keskeisesti korostettu ristikirkko.Kirkkorakennuksen ovat suunnitelleet Anders Fredrik Granstedt ja Anton Wilhelm Arppe, joskin tornin suunnittelijaksi on mainittu myös Carl Ludvig Engel. Alttaritaulun on maalannut Oskar Nylander vuonna 1849.

Joulupäivä 25.12

Joulupäivänaamun perinteisiin kuuluu kirkko,niin myös tänä jouluna. Tuomiokirkko on ollut se hiljentymisen ja sanan kuuntelun tyyssija mutta tällä kertaa meninkin kiimingin pieneen idylliseen kirkkoon.Kiimingin kirkko on Kiimingin seurakunnan ensimmäinen ja ainoa kirkkorakennus,se sijaitsee Kiiminkijoen etelärannalla.Suunnittelijana pidetään Matti Honkaa, ja rakennus valmistui 1760. Perimätiedon mukaan kirkon paikka määritettiin siten, että yksi kirkon rakennuspuista laitettiin ajelehtimaan Kiiminkijokea pitkin. Kirkko piti rakentaa paikalle, jonne puu jäisi kiinni. Kirkko on yksi parhaiten alkuperäisen asunsa säilyttäneistä 1700–luvun puukirkoista Suomessa. Lämminhenkisen pienen kirkon,johon me aikaiset aamuherääjät olimme kokoontuneet,upeat seinäkyntteliköt olivat kynttilöiden loisteessa upea näky ja pihamaalla kymmenissä kynttilälyhdyissä palavat kynttilät toivat hämärään aamuun kauniin valon. Vaikkakin ilma oli vesisateinen ja kostea,ei se häirinnyt aamutunnelmaa sillä kirkon sisällä tuli kauniin lämmin olo.

24.12 Jouluaatto

Tulit jo meidän luoksemme, tulitpa joulu kulta! Saimme kuusen ja kynttilät tuomisiksi sulta! Koti on valmis ja herttainen, juhla mielessä kaikkien, silmät loistaa pienoisten, niin kuin joulun tähdet. Tulitpa meille kirkasna, kiitos, joulu kulta! Sytytä myöskin sydämiin taivaan tähtien tulta! -Hilja Haahti

Lunta on maassa,pientä pakkaasta ilmassa ja tähdet tuikkivat taivaalla,on jouluaatto. Kuusessa kynttilöitä,paketteja sen alla,kanelin ja hyasintin tuoksua. Pukki on jo matkalla. Lasten riemua,säihkyvät silmät,nauravat suut ja käärepaperin rapinaa,vihdoin lahjat aukaista saa. Joulupöytä katettuna,puuro kupissa höyryää,kiireetöntä aikaa ja herkut kaikkia odottaa. Illan hämyn joulusauna,kiuas lempeästi sihahtaa,lauteilla kynttilän valossa kaikki huolet katoaa. Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille.

4. Adventtisunnuntai 22.12

Ne kulkee sormi suulla,ne hiljaa hipsuttaa.Avaimenreiän kautta ne salaa puhaltaa. Ja katso,missä käy ne, siell ihme tapahtuu: pois sieltä huolet väistyy,ja hymyyn menee suu. Sydämet siellä syttyy valohon,ilohon. Ja siell on hyvä tahto ja siellä joulu on. - Lauri Pohjanpää -

Talvipäivänseisaus 21.12

Talvipäivänseisaus 2013 on lauantaina 21. joulukuuta. Sen jälkeen päivä alkaa taas pidetä. Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus on se hetki, kun Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kauriin kääntöpiiriä eteläisellä pallonpuoliskolla. Se osuu useimmiten joulukuun 21. päivään, kuten tänäkin vuonna. Seisauksen kellonaika on tänä vuonna klo 19.11 Suomen aikaa. Eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan kesäpäivänseisaus, joka on vuoden pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella. Etelä-Suomessa joulukuussa pimeää aikaa on enimmillään yli 14 tuntia vuorokaudessa. Utsjoella aurinko ei nouse joulukuussa ollenkaan. Pohjoisessa vallitsee kaamos, Nuorgamissa aurinko ei nouse horisontin yläpuolella kahteen kuukauteen, Sodankylässä kaamos kestää enää neljä päivää. Tänään Oulussa päivän pituus on 3h 34 min. Talvipäivänseisauksen jälkeen päivien valoisa aika alkaa pidentyä. Aluksi valo lisääntyy vain viisi minuuttia viikottain. Kevään edetessä päivän pidentyminen nopeutuu ja kevätpäiväntasauksen tienoilla 20.3. päivä pitenee Etelä-Suomessa jo 6 minuuttia vuorokaudessa. Sytytetään siis kynttilöitä,joulukuuseen valoja ja loistakoot kyntteliköt,sillä tänään on vuoden pimein päivä !!!!

21.12 Tuomaksenpäivän ennustuksia

Antti joulut alottaa, Tuomas tupaan taluttaa. Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi. Joulupäivänä kukko tuotiin tupaan ennustamaan. Kenen nimikkomurenen se ensimmäisenä olkipiiristä nokaisi, hän pääsi ensimmäisenä naimisiin. Jätä joulusaunaan saunottuasi pesuvadillinen vettä, vihta ja kaljalasi, niin kotitonttu pääsee joulusaunaan ja kiitokseksi hyvin vartioi taloasi tulevan vuoden. Joulusauna on oleellinen osa jouluamme. Jouluaattona saunominen on kuulunut vanhoihin maalaistapoihin Suomen lisäksi myös muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Joulusaunassa kylvettiin hartaissa ja juhlavissa tunnelmissa, puhuminen ei ollut suotavaa. Koska aiemmin synnytettiin saunassa, Jeesuksen syntymäjuhla joulun aikaan teki löylyhuoneesta tavallistakin pyhemmän paikan. Lumipyryt ennen Tuomaan päivää olivat toivottuja ja odotettuja, sillä lumipyryjen katsottiin satavan myöhemmin viljana suoraan laareihin. Suojaava lumikerros estää maan syvän routaantumisen ja edistää siten vuodentuloa. Silti ensimmäisenä adventtina sai vielä paistaa aurinko.

Päivän pähkinät

Christmas, my child, is love in action. Every time we love, every time we give, it's Christmas. -Dale Rogers. Du kan ge utan att älska, men du kan inte älska utan att ge. -Ami Carmichael

3. adventtisunnuntai

Kuin vierii virta,aavikolla tuuli puhaltaa,niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:en päivää joka jäi jo taa,en päivää tulevaa. -Omar Khaijam

Kaunista sunnuntai-iltaa kaikille.

Lucian päivä

Jääkitehet ruudulla kimmeltää,kun kuu niihin hohtoa valaa.Niitä poikanen tarkaten tähystää,koko illaks´hän ikkunanpielehen jää niin ääneti,aivan kuin salaa.Mitä lukee se ruudusta poikanen,mitä piirteli tähtöset hälle?Koko maailma siellä on ihmeitten,jää tähtöset talven ne omisti sen,sille pienelle tähystäjälle. -I.H.

Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi vuosittain 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää. Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen. 15.12 ja 3. adventtisunnuntai jolloin ihmiset rientävät sankoin joukoin laulamaan kirkkoihin kauneimpia joululauluja,niin minäkin.Tuomiokirkko on kaunis illan hämärtyessä ja valoissa,jotka luovat herkän tunnelman kun laulamme "Maa on niin kaunis" ja "En etsi valtaa loistoa" sekä aina niin koskettavan laulun "Varpunen jouluaamuna". Kaikille oikein rauhallista joulun odotusta ja enää 10 yötä jouluun,voit nähdä tonttujen kurkkivan ikkunoista.Olkaa kiltisti!!

6.12

Kauimmaiseksi kajasti se itse sininen risti salmen suussa, sillan päässä, kylän kappelin kohalla, kun kilisi kirkon kellot, kun lepäsi tyynet järvet, kun meni majoille päivä. - Eino Leino

Itsenäisyys

Muistan lapsuudessani puheet sodassa kaatuneesta äitini Urho-veljestä ja jonka sotilaskuva oli kunniapaikalla kotini piirongin päällä.Urho näytti komealta asepuku yllään,lakki hieman vinossa,katse tuima,ihailin kuvaa Urhosta. Isäni sodassa haavoittumisesta kuinka sirpaleet vaivasivat polvessa ja päässä,isäni sodissa saamistaan kunniamerkeistä.Muistan kun katsoimme Itsenäisyyspäivänä isän kanssa Tuntematon sotilas-elokuvaa,kuinka hän kertoi aseista ja tykeistä,olihan hän sodassa tykkimies.Peloton isä,joka ukkosellakin meni ulos vain kuuntelemaan kovaa ukkosenjylinää. Muistan kuinka leikimme kotini ympäristöön kaivetuissa Saksalaisten juoksuhaudoissa.Kuinka kuvittelin löytäväni hiekkaan uponneita Saksalaisten jättämiä esineitä tai aseita,tai kuinka olisi jännittävää löytää oikea luuranko,hiekkaan hautautuneena.Muistan ison harmaan kiven johon oli kaiverrettu kirjaimia ja kuva,iso kivi jonka ympärillä siskoni ja naapurin lasten kanssa leikimme ja jonka päälle kiipesimme,vaivalla.Muistan kuinka jo silloin pienenä tiesin sen olleen Saksalaisten muistomerkki,meille.Muistan kuinka löysin lähimetsästä maastopuvun riekaleita,nostelin niitä varovasti,repeytyneet kangaspalat pistivät pienen tytön mielikuvituksen laukkaamaan.Oliko vaate kuulunut Saksalaisille sotilaille ja mitähän maasta voisi löytyä jos alkaisi kaivaa?? Koskaan en kaivanut,vaan jätin kangaspalatkin paikoilleen.Muistan kertomukset Saksalaisten tukikohdasta läheisellä suo-alueella.Kuinka asuinparakkeja ja aasien talleja sekä säilyketinapurkkeja,joita oli kuulemma röykkiöittäin,oli sotilaiden asuessa Kuivasjärvellä,ihan kotini liepeillä.Muistan puheet kuinka Alppilassa oli ollut portti Saksalaisten esikuntaan.Muistan äitini kertomukset sodasta,kuinka hän Etelä-Suomessa työssä ollessa oli joutunut usein lähtemään pakosalle ja suojaan pommituksilta. Kuinka pommikoneet olivat jylisten lentäneet suurina airueina ja ikkunoiden helisseen.Kuinka täpärästi he olivat pelastuneet juostessaan suojaan,pommien pudotessa lähelle.Kuinka kaikesta oli pula ja kuinka ruokaa oli säännösteltävä eikä kranttu saanut olla ja kaikessa piti säästää,pahemman päivän varalle.Äitini oli päättäväinen,oppinut tulemaan vähällä toimeen,rohkea äiti. Muistan kuinka isäni luona kävi usein mies,lempeän oloinen,samassa joukko-osastossa sotinut kuin isäni.Kuinka heillä oli sanomaton lupaus että sodasta ei puhuta,en muista heidän koskaan puhuneen sodan kauheuksista vaan heille oli tärkeämpää elää sen hetkistä elämää ja nauttia siitä ja vapaudesta. Sota ja siitä puhuminen on kuulunut lapsuuteeni melko voimakkaasti,se ei ollut meille,jotka sen kauheuksia emme onneksi ole nähneet,pelko vaan ihmettelynkin aihe.Sota oli kertomusten aihe,siitä puhuminen oli tärkeää sen kokeneille mutta jotkut eivät kertoneet sodasta mitään,vaan vaikenivat iäksi. Nykypäivänä kun se kaikki on muistoa vain,voimme rauhallisin mielin miettiä mitä on itsenäisyys? Se on vapautta tulla ja mennä,tehdä ja harrastaa se on sananvapaus,mitään tai ketään loukkaamatta,se on rauha. Tänään voimme juhlia näitä asioita sillä 6.12 on Suomen itsenäisyytemme juhlapäivä joka päätettiin ja allekirjoitettiin 5. joulukuuta 1917 äänestyspäätöksellä, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi vasta seuraavana päivänä, 6. joulukuuta 1917 Itsenäisyyspäivään kuuluu monia perinteitä,kuten lipunnosto,muistaminen sankarivainajia käymällä heidän haudoillaan,kunniamerkkien jako ja ylennykset,itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus,puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati,kynttilöiden poltto,itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa ja tietenkin Edvin Laineen ohjaama elokuva Tuntematon sotilas. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi

Jouluisia ajatuksia 02.12

Korkea juhla, ihana ilta oljilla kultasil, valossa valkeen, ilosen liekin sumusen yösen kohdus! Ken sua taitaa unohtaa? Ken sun virttes kaikunaa? Ken lapsukaist äitinsä helmas vajassa Bethlehemin? -Aleksis Kivi

Jouluisia ajatuksia

Joulukuu alkoi lumisissa keleissä,nimittäin oli taas satanut muutama sentti ihanaa pehmyttä lunta ja maisemat näyttivät kauniilta iltaruskon valaistessa puhtaan valkoisen koskemattoman lumen.Tänään kirkoissa laulettiin Hoosiannaa 1. adventin merkiksi ja minäkin olin Turkansaaren ihanassa pienessä ja tunnelmallisessa kirkossa, joka oli ääriään myöten täynnä ihmisiä sanaa kuulemassa ja laulamassa tunnetuimpia jouluvirsiä,kuten Hoosianna.Olkia oli levitelty lattialle ja kynttilät paloivat kynttelikössä sekä yksi kynttilä pöydällä 1. adventin merkiksi kun huomasimme että lattialla,olkien seassa vilisteli pieni hiirulainen.Lapsia se kiinnosti erityisesti ja vanhemmatkin kurkkivat lattianrakoon nähdäkseen tuon pienen kulkijan.Kirkonmenojen jälkeen pappi kutsui kaikki Yli-Juuruksen taloon laulamaan kauneimmat joululaulut ja myöhemmin talokin oli tupaten täynnä nuoria ja vanhempia laulajia,kaikille ei riittänyt istuimiakaan mutta innokkaana seistenkin me joululaulujen ystävät lauloimme kauneimmat joululaulut.Kaunis ja vanha Yli-Juuruksen talo pirttineen ja kamareineen oli erittäin kauniisti koristeltu jouluiseksi ja asetelmia laitettu pöydille joita minäkin kuvasin innokkaana ennen laulutilaisuuden alkua.Kauniit vanhat huonekalut luovat myös ihanan vaikutelman miten tämän kaltaisessa isossa ja varsin varakkaassa talossa on ennen asuttu. Ala-Kärpän tunnelmallisessa,vanhassa talossa oli kahvipöytä katettu ohrapuurosta,itseleivotusta pullasta ja pipareista kun jonoksi asti kahville vuoroaan odottavat ihmiset halusivat sisälle ja lämpimään sekä nauttimaan ihanista herkuista.Ihana puuron ja kanelin tuoksu leijaili tuvassa kun jotkut ostivat höyryävän kuumaa ja herkullista puuroa. Kiertelin vielä pihapiirissä olevia pienempiä taloja katsellen ja kuvasin hämäriä sisätiloja,hämärää mutta tunnelmallista kamaria ja pientä tupaa. Oli aika lähteä ja jättää kaunis Turkansaari,kirkko ja komeat talot ja astella kävelysiltaa oli Oulujoen.Valkoinen puhdas vasta satanut lumi ja laskevan auringon kajo sekä kiristyvä pakkanen saivat taivaan hohtamaan kirkkaana.Kaunista sanoisin minä ja että palaan taas Turkansaareen,viimestään kesällä. Talvella murheita muisteta ei,talvella paljon on lunta,muistoja kauniita katsellaan,riemuja vanhoja riemuitaan,nähdään kesästä unta. -Eino Leino