Itsenäisyys

Muistan lapsuudessani puheet sodassa kaatuneesta äitini Urho-veljestä ja jonka sotilaskuva oli kunniapaikalla kotini piirongin päällä.Urho näytti komealta asepuku yllään,lakki hieman vinossa,katse tuima,ihailin kuvaa Urhosta. Isäni sodassa haavoittumisesta kuinka sirpaleet vaivasivat polvessa ja päässä,isäni sodissa saamistaan kunniamerkeistä.Muistan kun katsoimme Itsenäisyyspäivänä isän kanssa Tuntematon sotilas-elokuvaa,kuinka hän kertoi aseista ja tykeistä,olihan hän sodassa tykkimies.Peloton isä,joka ukkosellakin meni ulos vain kuuntelemaan kovaa ukkosenjylinää. Muistan kuinka leikimme kotini ympäristöön kaivetuissa Saksalaisten juoksuhaudoissa.Kuinka kuvittelin löytäväni hiekkaan uponneita Saksalaisten jättämiä esineitä tai aseita,tai kuinka olisi jännittävää löytää oikea luuranko,hiekkaan hautautuneena.Muistan ison harmaan kiven johon oli kaiverrettu kirjaimia ja kuva,iso kivi jonka ympärillä siskoni ja naapurin lasten kanssa leikimme ja jonka päälle kiipesimme,vaivalla.Muistan kuinka jo silloin pienenä tiesin sen olleen Saksalaisten muistomerkki,meille.Muistan kuinka löysin lähimetsästä maastopuvun riekaleita,nostelin niitä varovasti,repeytyneet kangaspalat pistivät pienen tytön mielikuvituksen laukkaamaan.Oliko vaate kuulunut Saksalaisille sotilaille ja mitähän maasta voisi löytyä jos alkaisi kaivaa?? Koskaan en kaivanut,vaan jätin kangaspalatkin paikoilleen.Muistan kertomukset Saksalaisten tukikohdasta läheisellä suo-alueella.Kuinka asuinparakkeja ja aasien talleja sekä säilyketinapurkkeja,joita oli kuulemma röykkiöittäin,oli sotilaiden asuessa Kuivasjärvellä,ihan kotini liepeillä.Muistan puheet kuinka Alppilassa oli ollut portti Saksalaisten esikuntaan.Muistan äitini kertomukset sodasta,kuinka hän Etelä-Suomessa työssä ollessa oli joutunut usein lähtemään pakosalle ja suojaan pommituksilta. Kuinka pommikoneet olivat jylisten lentäneet suurina airueina ja ikkunoiden helisseen.Kuinka täpärästi he olivat pelastuneet juostessaan suojaan,pommien pudotessa lähelle.Kuinka kaikesta oli pula ja kuinka ruokaa oli säännösteltävä eikä kranttu saanut olla ja kaikessa piti säästää,pahemman päivän varalle.Äitini oli päättäväinen,oppinut tulemaan vähällä toimeen,rohkea äiti. Muistan kuinka isäni luona kävi usein mies,lempeän oloinen,samassa joukko-osastossa sotinut kuin isäni.Kuinka heillä oli sanomaton lupaus että sodasta ei puhuta,en muista heidän koskaan puhuneen sodan kauheuksista vaan heille oli tärkeämpää elää sen hetkistä elämää ja nauttia siitä ja vapaudesta. Sota ja siitä puhuminen on kuulunut lapsuuteeni melko voimakkaasti,se ei ollut meille,jotka sen kauheuksia emme onneksi ole nähneet,pelko vaan ihmettelynkin aihe.Sota oli kertomusten aihe,siitä puhuminen oli tärkeää sen kokeneille mutta jotkut eivät kertoneet sodasta mitään,vaan vaikenivat iäksi. Nykypäivänä kun se kaikki on muistoa vain,voimme rauhallisin mielin miettiä mitä on itsenäisyys? Se on vapautta tulla ja mennä,tehdä ja harrastaa se on sananvapaus,mitään tai ketään loukkaamatta,se on rauha. Tänään voimme juhlia näitä asioita sillä 6.12 on Suomen itsenäisyytemme juhlapäivä joka päätettiin ja allekirjoitettiin 5. joulukuuta 1917 äänestyspäätöksellä, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi vasta seuraavana päivänä, 6. joulukuuta 1917 Itsenäisyyspäivään kuuluu monia perinteitä,kuten lipunnosto,muistaminen sankarivainajia käymällä heidän haudoillaan,kunniamerkkien jako ja ylennykset,itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus,puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati,kynttilöiden poltto,itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa ja tietenkin Edvin Laineen ohjaama elokuva Tuntematon sotilas. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi