Kaunista pakkaspäivää

Viime kerralla satuilin tarinaa mutta palataan taas asiaan,vaikka olen asettanut pakkasrajan ulos menemiselle kameran kanssa oli ihan pakko lähteä kuvaamaan Ruskon jätekeskuksen vuoren päälle,vaikka pakkasta on -22,aurinko paistaa eikä tuule.Oulussa ilmestyy sanomalehti KALEVA ja kuvasin siihen lukijakuvana tiepohjan tekoa Ruskontunturille,no,kuva ilmestyi lehdessä 15.1-2013 ja otsikolla"Ruskontunturintien työt aloitettu" juttua oli aikatauluineen,siis huomasin että minulla oli nyt viimeisiä aikoja mennä kuvaamaan vielä koskematonta entistä kaatopaikan vuorta.Jätekeskuksen eli kaatopaikan maisemoitua vanhaa jätevuorta kutsutaan nykyään Ruskontunturiksi,komeasti sen päältä näkyy Oulua ja itään katsottuna jätekeskus.Luoteisrinne muutetaan laskettelukeskukseksi,siis myllerrystä odotettavissa. Kun saavuin polulle josta aiemmin talvella vielä kuljin pienen metsäkaistaleen läpi tunturille oli nyt isot puunkuljetuskoneet tehneet leveän ajouran ja puita oli sahattu monen metsätien alta,näky oli karmea.

Kun saavuin tunturille se oli vielä koskematon ja kiipesin vuoren päälle,sieltä näky oli uskomaton.Kevään ja kesän kuin myös talven aikana olen käynyt useasti vuorella kuvaamassa eläimiä ja kasvillisuutta,nyt iski haikeus kun tietää sen kaiken katoamista.

Tämä on tuleva laskettelurinne,ajattelin ja jatkoin matkaa aikomukseni oli kiertää koko vuori.Isot parvet naakkoja,variksia ja korppeja lähti edestäni lentoon peittäen taivaan ja raakkuminen oli valtaisaa.Linnusto vuorella on moninaista olen kuvannut yömyöhään haarahaukkaa,lapinpöllöä,korppeja,joutsenia ja olipa rinteen päällä olevassa pienessä lammikossa yksinäinen haapanakin.En olisi uskonut että näen meriharakoita isoina parvina lentelevän vuorella mutta senkin sain kokea viime kesänä.

Kasvillisuus on runsaslukuista,paikan koskemattomuuden johdosta kasvit ovat saaneet rehevöityä rauhassa ja olenkin kuvannut niitä paljon kesällä,kuvasin kasvin jota en ole muualla nähnyt kulkiessani.Viime kesänä sain kokea ihanan yllätyksen kun pajujen joukosta kuului kuin linnun piipitystä,rupesin seuraamaan ääntä sen mennen koko ajan eteenpäin.Kamera valmiina odotin mikä heinikosta ilmestyy ja sieltä tuli näkyviin pieni metsäkauriin vasa,siinä katsoimme toisiamme ihan liki eikä vasa osannut pelätä ollenkaan.Otin muutaman kuvan ja kun viimeisen kerran vasa katsoi minua näin sen silmistä että nyt saa riittää

ja kääntyi pois enkä nähnyt sitä enää koskaan.Sain tehdä tuttavuutta myös kovin erikoisen eläimen kanssa se kun meinasi yöllisellä kuvausreissulla tulla kahville kanssani.Eläin oli jonkinlainen jyrsijä,vaikka olen etsinyt en ole löytänyt sille rotua ehkä se on joidenkin lajien risteytys,siitäkään ei ole enempää havaintoa. Paikkana vuori on siis uskomaton ja vaikka voisi luulla jätekeskuksen läheisyyden,vuoren päällä ei haise ollenkaan.Maastopyöräilijät ajavat kesäisin vuoren rinteitä ylös/alas se vaatii tosi rautaista kuntoa,pieniä polkuja risteilee kesäisin ympäri vuorta ja siellä on tosiaan hyvät maastot pyöräilyyn. Tämä kertomus päättyy vielä kuvaukseen Oulun horisontista,toivotan lukijoilleni mukavaa illan jatkoa ja palaan,taas.