Torstai-huomenta ja sateista aamua vietetään taas ainakin täällä Pohjois-Suomessa.Tänäänkin niinkuin useana aamuna on satanut runsaastikin vettä ja tälläkin hetkellä vettä satelee tihuuttamalla. Huomasin tuossa yllättäen että muuttolinnut joko tekevät muuttoa tai ovat jo muuttaneet pois Suomesta,käpytikat ovat lähteneet vaeltamaan sunnuntaina aamusta Kalajoella lensi muutaman tunnin aikana 1200 käpytikkaa.Suurin osa naurulokeista ja kalatiiroista on jo lähtenyt ja vihervarpusen muutto on kiihtymässä. Pääskysetkin alkavat valmistautua vaellukseen ja ne kerääntyvätkin isoina parvina esimerkiksi sähkölangoille istumaan.Kerran kun olin aamulla menossa työhön kuulin työmaan pihassa kovaa sirkutusta,pysähdyin kuuntelemaan mistä moinen liverrys ja satuin katsomaan taivaalle,siellä oli valtava parvi pääskysiä kerääntynyt yhdeksi joukoksi ja ne lentelivät levottomana.Lintuparvi oli selvästi tekemässä muuttoa takaisin etelään aina Afrikkaan asti,kokemus oli uskomaton ja vaikka siitäkin on jo yli 20 vuotta aikaa muistan sen kuin eilisen. Heinäkuu meni mukavissa merkeissä,reissatessa ja aurinkoa otellessa sekä kuvasin myös aika paljon esimerkiksi vanhaa vuosisadan vaihteen esineistöä ja vanhoja rakennuksia,niistä juttua myöhemmin. Pakko sanoa vaikka ei haluttaisi mutta syksy se lähestyy ja luonnossa olevista kukista ei ole kuin rippeet jäljellä.Tämä kesä on ollut erikoinen,touko-ja kesäkuussa olivat helteet saivat kukat,puut ja pensaat kukkimaan liian aikaisin sillä juhannukseen mennessä melkein kaikki olivat jo kukkineet kun tavallisesti juhannukselta kasvit aloittavat kukkimisensa.Alkukeväästä luonto oli 2-3 viikkoa myöhässä mutta helteet kirivät kasvuston niin että oltiinkin jo 2 viikkoa etuajassa kasvusta.Metsässä marjat esimerkiksi mustikkaa on jo saanut poimia tovin ajan ja mansikallakin on toinen satokausi meneillään joka sekin on harvinaista,mansikan hinta vaan on kova 6-8 euroa/litra. Aurinkoa luvataan viikonlopulla ja toivottavasti niin,sillä harmittaa tämä jatkuva vesisade mutta kuin sanonta sanoo "eteempäin kuin mummo lumessa"tämä mumma toivottaa kaikesta huolimatta ja juuri siksi mukavaa torstaipäivää kaikille,kuvassa kaakkuripari.Palaan taas. P.S Se on sitten Suomessa polaaripäivä ohi eli yötönyö on ohi Utsjoellakin. Jos haluaa nähdä vielä yötöntä yötä pitää mennä Huippuvuorille,siellä polaaripäivä vielä elokuun puolella,että silleen.

Pori

Pori on laaja ja kaunis kaupunki,paljon isoja hyvin hoidettuja puistoja kauniine kukka-asetelmineen ja keskustan kauppakadut sekä ostoskeskus ovat täynnä kaikenlaisia vaate- ym putiikkeja.Vanha kaupunginosa,kahdeksasosa,on puutaloaluetta ja molemminpuolin tietä vanhoja rakennuksia,hyvin leppoisaa elämän menoa sekä rauhallista asumista,kuten voi kuvitella sodan jälkeen rakennetuilla asuinalueilla.Kuvassa Raatihuone. Tiesin vanhalla hautausmaalla olevan Pohjois-Euroopan ainoan mausoleumin joten sinne matkani vei saavuttuani Poriin.Kaunis hautausmaa ja vanha mausoleumi,jonka valmistutti vuorineuvos Fritz Arthur Juseĺius tyttärensä muistoksi 1899 ja joka valmistui 1902,saivat ajatukset pysähtymään juuri siihen paikkaan ja aikaan.Mausoleumiin astuessani hiljaisuus valtasi mielen ja kauniit valkoiset Italian marmorit lattiassa,seinissä ja sarkofagi joka oli alakerrassa ja jossa marmoriset päivänkakkaraterälehdet ja nimi päällä Sigrid.Tieto siitä että arkussa lepäsi palsamoitu n.11 vuotias tytär nostivat melkein vedet silmiin. Sigridin isä lepäsi myös alakerrassa seuraavassa huoneessa tinasekoituksesta valmistetussa sarkofagissa.Katselin upeita Kalle Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen freskoja jotka ovat maalattu sisääntuloaulaa.6 isoa maalausta käsittelivät kaikki kuolemaa ja aulan jatkeena olevan huoneen,joka oli tarkoitettu tyttären äidille hautapaikaksi,oven päällä on iso ´paratiisin portilla´maalaus.Aikoinaan tulipalo vahingoitti useita maalauksia pahoin ja Kalle Gallen-Kallelan poika Jorma,Oskar Niemi ja Paavo Leinonen kunnostivat ja viimeistelivät freskot uudestaan. Opas kertoili osaavasti perheen tapahtumia ja tragediaa joka kohtasi kun perheen ainoa tytär kuoli keuhkotuberkuloosiin,sekä vanhempien erosta ja äidin hautaamiseen kirkkoalueelle erilleen tyttärestään. Kaunis rauhallinen mausoleumi valkoisine marmorineen,oppaan tarina ja tieto siitä että nykyisin mausoleumia yllä pitää säätiö josta vuosittain maksetaan huomattavia summia tieteelliseen tutkimukseen lääketieteelle,saivat hiljentymään ja ajattelemaan omia edesmenneitä rakkaitani,niinpä lähdin hautausmaalta ja menin lähistöllä olevaan Ortodoksiseen kirkkoon jossa sytytin tuohuskynttilän muistoksi sekä nautin kirkon kauniista tunnelmasta. Kaunis muisto jäi päivästä ja toivon että sinäkin voit nauttia samasta tunnelmasta kanssani kuvieni myötä.

Reposaari

Matkan varrella isoja tuulivoimaloita tuulipuistossa,tie jossa nostosillat avaavat portit merenkävijöille,isoille veneille liikkua paikasta toiseen ja meri joka avautuu vasemmalla lähestyessäni pientä idyllistä kylää nimeltä Reposaari. Suojaisan ja syvän luonnonsatamansa ansiosta Reposaari oli jo varhain tunnettu välietappi tultaessa Itämereltä pohjanmaan jokisuiston kauppapaikoille. Vuonna 1558 antoi Juhana Herttua saaren vastaperustetulle Porin kaupungille "nautittavaksi ja käytettäväksi". Alkuun saari oli lähinnä karjanlaitumena, mutta jo 1600-luvulla sen satamaa alettiin käyttää isoimpien laivojen lastaamiseen. Vanhat talot ja rehevät puistot sekä pihamaat sekä Junnilan leirikeskuksen puutarha ovat kuin rauhan tyyssija.Hiljaisen ja rauhallisen oloinen päätie kulkee lähellä meren rantaa,pieni kahvila-kioski palvelee asiakkaitaan ja itsekkin istahdin lämpimänä kesäaamuna patiolle kahvikupposelle ja tarkkailemaan kylän elämää. Lähellä pursisatama ja siellä veneitä jotka keinuvat pienessä aallokossa,ihmisiä arjen askareissa ja kyläkauppa johon pistäytyvät asiakkaat tulevat ulos ruokakasseja kantaen.Juotuani kahvin lähden tutkimusmatkalle menneisyyteen eli kiertelin pienen kylän muutamat tiet ja saavuin Reposaaren vanhalle kirkolle.Kaunis pieni kirkko jossa mm.Tasavallan presidenttimme ja hänen puolisonsa vihittiin sekä hiihtäjälegenda J.Mieto meni Reposaarelaisen naisen kanssa naimisiin. Kauniit kattomaalaukset,rauhallinen tunnelma ja opas joka kertoili kirkon tarinaa ja historiaa sekä turistit joita oli saapunut kirkkoon läheltä ja vähän kauempaa. Ihailin aikani kirkkoa ja kuuntelin oppaan kerrontaa,kuvasin ja lähdin kulkemaan eteenpäin.Soratietä kulkiessa auringon lämpimästi paistaessa saavuin Junnilan leirikeskukseen joka on Porin ja Reposaaren ylpeys ja upea puisto näkemisen arvoinen. Jätin kauniin puiston ja leirikeskuksen jossa par´aikaa eläkeläiryhmä oli tutustumassa puistoon,hitaasti edeten ryhmä siirtyi sisätiloihin kahvittelemaan ja minä eteenpäin omassa matkassani.Tulin takaisin kylälle jossa kiireetön meno jatkui ja pistäydyin vanhaan rakennukseen josta oli tehty ruokaravintola,kauniit karjalanneitokukka-amppelit riippuivat kuistilla ja ihmiset tulivat tai menivät ruokailemaan ravintolaan,istuipa jokunen ulkokuistilla siemaillen viinilasillistaan. Olin viettänyt mukavan päivän kauniissa pikku-kylässa jossa kesäaamun kiireettömyys tarttui minuunkin jossa idylliset talot ja kauniit puistot,venesatama ja paikan ilmapiiri huokui arvokkuutta. Lähdin ja jätin nämä kaikki,lähdin,kohti uusia seikkailuja.

Karhu-KUUSAMO

Saavuimme soratielle jossa opas jo odotteli meitä,paikalla oli Suomesta 4 ja 2 Hollannista tullutta elämysmatkailijaa.Kun kaikki olivat paikalla lähdimme ajamaan vielä pikkumatkan soratietä,tulimme parkkipaikalle johon jätimme autot ja lähdimme reppuinemme ja kameroinemme kävellen kapeaa metsäpolkua pitkin kohti karhuhaaskakojua. Polku kulki suojoen yli pitkospuita pitkin ja metsäistä kumpuilevaa maastoa.Vaikka ajatus karhusta saattaisi kauhistuttaa kun tähystyskojukin oli niin lähellä ei kokeneen oppaan seurassa pelottanut ollenkaan.Kävelimme n.400 metriä kun tulimme suolampialueelle jossa oli 3 kojua pienen välimatkan etäisyydellä toisistaan.Menimme keskimmäiseen kojuun ja otimme paikkamme kun huomasin ison mustan karhun lähestyvän,laskeutuvan alas rinnettä ja tulevan kohti suota.Karhu haisteli ilmaa,istui hetken ja hyökkäsi juoksuun koettaen saada lammella uivaa sorsaa kiinni.Aikansa siinä ihmetellen karhu nuuhkaisi vielä ilmaa ja lähti kohti mistä oli tullutkin.Tilanne oli kuin luonto-ohjelmasta ainakin,uskomaton. Aikaa jäi luonnon tarkkailemiseen ja odotteluun,oli hiljaista,lokit huutelivat eikä tuullut kovin paljoa vain haavan-ja koivunlehdet kahisivat tuulessa.Maassa lojui 2 haaskaruhoa,toinen jo kaluttu puhtaaksi,korppi lensi suon yli ja suuntasi kohti metsää,odottelu jatkuu......onneksi ei ole sääskiä. Paikka on 2 km Venäjän rajalta Kuusamossa,syrjäinen suoalue jossa muutamia pieniä lampia. Kello oli 20.34 ja yksi tarkkailijoista laski että olemme kuluttaneet kojuvuokrasta tähän mennessä vasta 15 euroa,joka huvitti meitä kaikkia,kirjoitan päiväkirjaani aina kun kuvattavaa ei ole. Yht´äkkiä huomaan harmaa/ruskean karhun lähestyvän suon reunaa laskeutuen samalla rinnettä alas ja suoraan vanhan raadon luo.Karhuja alkoi pikkuhiljaa tulla ja mennä ja kaikki kävivät uudella haaskalla syömässä,kaksikin yhtä aikaa.Aurinko alkoi laskea ja oli taas hiljaista,karhut olivat tiessään ja me odotimme taas.... Kello 22.00 ja aurinko on vielä puiden tasolla laskemassa alas ja kohta painuu puiden taa.Kotka huutaa vastapäisen metsän korkeimmalla männynoksalla ja karhuja ei näy. 22.30 ja 2 karhua näkyi metsän laidassa,musta iso ja ruskea joka lähti juosten pakoon kun taas musta karhu nousi suonlaidalta metsään. Aurinko painui puiden taa ja taas odottelimme kunnes paikalle kuin tyhjästä tuli 7 karhua joista moni oli isoja ja ilmeisen tuttuja toisilleen koskapa sovussa kulkivat suolla.Tulipa paikalle tuttu uimarikarhukin joka oppaan mukaan pitää uimisesta ja suolla olon aikana ui moneen otteeseen ja vilvoittelee oloaan.Noustessaan vedestä se ravisteli turkkinsa kuivaksi ja hankasi vielä itseään koivun rungon kylkeen.Suolla oli säpinää aikalailla ja haaskalla 2 isoa karhua ärhenteli toisilleen isoon ääneen.Puolen yön aikaan Hollantilaiset ja opas lähtivät omasta kojustaan pois pitäen samalla ääntä ja pelottaen kaikki muut karhut pois paitsi valkokauluskarhun joka ilmestyi kuin tyhjästä eikä pelännyt ihmisiä.Vaalea pitkähäntäinen kettu kuljeksi yön hämärän hetkenä ja uskalsi tulla suolle etsimään ravintoa mutta karhua peläten kettukin luikki tiehensä. Karhuja tuli ja meni haaskalle,suolla tallusteli yhtä aikaa monta karhua mutta ehdoton suosikkini oli pieni vaalea pörrökarvainen karhu joka tallusteli yksin ja tuli kohti kojua.Sen ihana turkki kuin hohti valon viime säteiden osuessa siihen ja sai aikaan tunnun kuin karhu hohtaisi jotain uskomattoman ihanaa lämpöä,sanoinkin sitä söpöliiniksi. Alkoi olla hämärä ja kuvaamista valotuksen suhteen ei kannattanut jatkaa joten yritin saada unenpäästä kiinni.Suo oli sillä hetkellä rauhallinen vain lokit olivat äänessä ja unensekaisen olon läpi kuulin karhujen urinaa,tunne oli uskomaton. Kello oli 02,45 ja heräsin,2 karhua oli edelleen haaskan kimpussa suo oli muuten autio,lokit kirkuivat lähistöllä ja oli alkanut tuulla kovempaa.Onneksi oli ruokaa ja vettä mukana sain tankattua energiaa joten jaksoin valvoa jälleen. Kello 03,05 kun viimeinenkin karhu sai haaskasta tarpeekseen ja lähti pois,jäljelle jäi autio suo,tuulen humina ja pilvinen taivas. Haaskaruhosta oli varmasti jäljellä vain nahka ja luut,karhujen kaluttua sen puhtaaksi.Ruho sijaitsi kopistamme vasemmalla n.100 metrin etäisyydellä,hyvä näköetäisyys mahdollisti kuvauksen haaskalle sekä mikä parasta,suolammet olivat suoraan edessämme josta saimmekin hyviä tilanne kuvia. Kello oli n.04.00 maakotka lensi männynlatvaan istumaan ja karhu urisi metsässä tulematta kuitenkaa näkösälle.Noin kello 05.00 ja eväätkin oli jo syöty kun kuvaajat olivat sitä mieltä että oli aika lähteä pois ja kotimatkalle. Sain kokea unohtumattoman yön Suomen luonnossa,karhuja seuraten ja luonnosta nauttien,en olisi voinut lauantaita paremmin viettää.Kaunis kiitos kojukavereille ja Karhu-KUUSAMOn oppaalle,ilmat olivat kokoajan hyvät ja elämys täydellinen. -KIITOS-

Ympyrä sulkeutuu

Muistan lapsuudesta käynnit tätini luona Ylikiimingissä,maaseudulla n.40 km Oulusta pohjoiseen.Tädilläni,lempeällä,hyväsydämmisellä ja nauravaisella naisella oli kodin hoidon lisäksi karjaa ja hän miehensä kanssa hoitivat pientä karjatilaa.Molemmat,sekä Tyyne että Eino ovat sittemmin nukkuneet pois. Muistan huonot,kiviset,mutkaiset ja mäkiset tiet ja auton josta puhkesi rengas kun jälleen kerran ajoimme Ylikiiminkiin. Muistan kuinka me lapset kiljuimme takapenkillä auton ajaessa kovaa vauhtia mäenharjalle ja siitä vieläkin kovempaa mäkeä alas ja kuinka meillä lapsilla otti mahanpohjasta. Muistan kuinka olin tuolloin n.10 vuotta vanha. Muistan sen vieraanvaraisuuden jonka koimme vieraillessamme Ylikiimingissä ja muistan uuden puolen,matalan uuden vaalean omakotitalon. Muistan pappani keinuvan kiikkutuolissa ja ison punaisen uunin olohuoneessa.Keittiössä pienen pöydän jonka äärellä söimme herkullisen keiton tai joimme tervetuliaiskahvit. Muistan ikkunan josta näkyi pihalle ja vanhalle puolen,korkean vaalean rintamamiestalon jota katselin ja mietin miksemme koskaan menneet sinne kahville tai syömään. Muistan kuinka halusin tuohon taloon,halusin,koska jo silloin kaikki vanha kiinnosti ja halusin,koska en sinne koskaan päässyt. Muistan kuinka vanhan puolen vierestä aukeni kivikkokangas ja kuinka pilvet näyttivät kovin tummilta tuolloin. Muistan aina vain tuon vanhan puolen ja se näky on vieläkin silmissäni. Jonain päivänä pääsen tuohon taloon ja se päivä oli 08.07-2013. Olin sukukokouksessa Ylikiimingissä ja juuri tuossa uuden puolen talossa tarjottiin herkullinen keitto ja tervetuliaiskahvit ja juuri tuosta ikkunasta katsoin pihalle ja juuri se sama rintamamiestalo seisoi samalla paikalla punaiseksi maalattuna tosin mutta juuri niin kauniina kun olin sen aina muistanut. Nyt halusin tuohon taloon,nyt olisi mahdollisuus,nyt pääsisin sinne,nyt toiveeni toteutuu,juuri nyt. Astuin portaat ja menin sisälle,ihana lämpö valtasi mielen.Valkoiseksi maalattua puuta ja voikirnu verannalla sekä vanha kulunut ovi joka johdatti tieni pirttiin. Katselin,ihailin,näin sen vanhan pöydän,näin sen kiikkutuolin ja näin kuinka rauha asui talossa. Pieni pirtti ja makuukamari,ei muuta,mutta tuntui että katselemista riitti enkä saanut katselemallakaan nähtyä tarpeeksi nyt kun vihdoin pääsin tuohon taloon joka kutsui minua jo pienenä lapsena. Otin kuvia ja lähdin pois mutta palasin takaisin ihailemaan tuota niin kiehtovaa taloa.Katselin pirtin ikkunasta pihalle ja näin uuden puolen nyt punaiseksi maalatun uudemman omakotitalon ja totesin mielessäni "ympyrä on sulkeutunut".

YYTERI,Porin helmi

Aurinko oli jo nousut ja lämmitti mukavasti kun suuntasin auton keulan kohti etelää ja tietä nro 8.Ajaminen tuntui mukavalta,maisemat vaihtuivat kaupungeista pieniin perisuomalaisiin maalaismaisemiin jossa asukkaat saivat elantonsa mm.minkkitarhauksella,maanviljelyllä taikka vihannestenkasvattamisella.Kauniita isoja maataloja,kirkkoja ja jokia jotka virtasivat nyt rauhallisesti viime kevään kovien tulvien jälkeen,ei uskoisi että samat joet tulvivat pelloille,saartaen taloja ja kokonaisia kyliä saaden asukkaat jättämään kotinsa. Tie oli rauhallinen ajaa,liikennettä vähän ja yhden pysähdyksen taktiikalla,monen tunnin ajon jälkeen olimme perillä Yyterissä.Usein olen halunnut sinne,sen upeille hiekkarannoille joita vain kuvista olen nähnyt ja toivonut joskus pääseväni sinne,hiekalle,meren rannalle.Iso hotelli/kylpylärakennus vastaanotti meidät,pihassa Yyteri-liput iloisesti liehuen astelimme hotelliin kasseinemme ja asetuimme taloksi,6 päivän ajaksi.Huone oli siisti ja myöhemmin rannalla olon jälkeen hiekka,josta henkilökunta meitä hieman varoitteli,oli kulkeutunut vaatteiden ja kenkien mukana huoneen lattialle.Hampaiden välissä hiekan murut narskahtaen totesimme hiekan tosiaankin kulkeutuvan mukaan rannalta ja löytyvän vielä matkalaukuista kotona tehdyn siivouksenkin jälkeen. Hiekka on oleellinen osa Yyteriä ja siksi niin ihana,pehmeä hienojakoinen hiekka tuntui kuin silkki,ylelliseltä.Avojaloin astellen rannalla merituuli puhalsi kuumasti paistavat auringonsäteet viileämmäksi ja auringon oton jälkeen huomasin olevani jo erittäin ruskea,talven vaalea kalpeus oli tiessään ja tilalla kauniisti ruskettunut iho.

Aurinko paistoi kuumasti koko loman ajan ja tuuli vilvoitti oloa sopivasti kun kiertelin ympäri Yyteriä tutkaillen paikan aktiviteetteja ja olihan niitä.Hiekkadyynien välissä lentopallon pelaajat aloittivat otteluaan,purjesurffaajat olivat joka päiväinen näky sekä myös lainelautailijat,jotka hyvän tuulen ansiosta uskalsivat kauemmaksikin rannasta.Frisbeetä rannalla heittelevät nuoret ja lapset hiekkakakkuja tehden ja ilakoiden uivat meressä.Sekä tietenkin auringonottajat joita varsinkin lauantaina jolloin parkkipaikat olivat aivan täynnä autoja,saapuivat sankoin joukoin rannalle retkelle ja viettämään aikaa yhdessä koko perheellä. Päivät kuluivat rannalla,kävin myös kylpylässä jossa oli mm. normaalin kylpylän tapaan poreallas,17 metrinen uima-allas sekä vesihierontapisteitä kuin myös ulkoallas,allas-osasto oli siisti ja viihtyisä. Kuntosalissa vietin paljon aikaa joka olikin tosi hyvä,uudet ja monipuoliset laitteet mahdollistivat monipuolisen treenauksen,hiki virtasi ja kunto koheni monen kuukauden salipaussin jälkeen. Lauantai-aamu valkeni taas aurinkoisena,tuulettomana ja vielä lämpimämpänä kun lomamme Yyterissä läheni loppuaan ja oli kotiin lähdön aika.Haikeus iski takaraivoon ja jäljelle jäisi vain muisto lomasta,muisto,siitä kun makasin hiekalla ja lokin huuto kuului kauempaa mutta ääni läheni,samassa ylitseni lensi lokki alhaalla liitäen ja huutaen.Katsahdin lintua,huomasin niitä useampia,ne liitelivät meren tuntumassa kunnes nousivat ylöspäin ja lensivät pois.Hetki oli mieleenpainuva ja upea kaikkine äänineen,auringon heijastuksineen meren pinnalla.Muistot elävät edelleen,paikassa jossa hiekka on silkkiä,ihmiset mukavia ja meri joka laajana avautuu rannalta,lämmin vesi joka hyväilee ihoa ja tuuli mikä vilvoittaa ja kuivaa poskelle vierineen jäähyväiskyyneleen,iso kiitos kaikille tälle,KIITOS YYTERI,Porin helmi.