Ympyrä sulkeutuu

Muistan lapsuudesta käynnit tätini luona Ylikiimingissä,maaseudulla n.40 km Oulusta pohjoiseen.Tädilläni,lempeällä,hyväsydämmisellä ja nauravaisella naisella oli kodin hoidon lisäksi karjaa ja hän miehensä kanssa hoitivat pientä karjatilaa.Molemmat,sekä Tyyne että Eino ovat sittemmin nukkuneet pois. Muistan huonot,kiviset,mutkaiset ja mäkiset tiet ja auton josta puhkesi rengas kun jälleen kerran ajoimme Ylikiiminkiin. Muistan kuinka me lapset kiljuimme takapenkillä auton ajaessa kovaa vauhtia mäenharjalle ja siitä vieläkin kovempaa mäkeä alas ja kuinka meillä lapsilla otti mahanpohjasta. Muistan kuinka olin tuolloin n.10 vuotta vanha. Muistan sen vieraanvaraisuuden jonka koimme vieraillessamme Ylikiimingissä ja muistan uuden puolen,matalan uuden vaalean omakotitalon. Muistan pappani keinuvan kiikkutuolissa ja ison punaisen uunin olohuoneessa.Keittiössä pienen pöydän jonka äärellä söimme herkullisen keiton tai joimme tervetuliaiskahvit. Muistan ikkunan josta näkyi pihalle ja vanhalle puolen,korkean vaalean rintamamiestalon jota katselin ja mietin miksemme koskaan menneet sinne kahville tai syömään. Muistan kuinka halusin tuohon taloon,halusin,koska jo silloin kaikki vanha kiinnosti ja halusin,koska en sinne koskaan päässyt. Muistan kuinka vanhan puolen vierestä aukeni kivikkokangas ja kuinka pilvet näyttivät kovin tummilta tuolloin. Muistan aina vain tuon vanhan puolen ja se näky on vieläkin silmissäni. Jonain päivänä pääsen tuohon taloon ja se päivä oli 08.07-2013. Olin sukukokouksessa Ylikiimingissä ja juuri tuossa uuden puolen talossa tarjottiin herkullinen keitto ja tervetuliaiskahvit ja juuri tuosta ikkunasta katsoin pihalle ja juuri se sama rintamamiestalo seisoi samalla paikalla punaiseksi maalattuna tosin mutta juuri niin kauniina kun olin sen aina muistanut. Nyt halusin tuohon taloon,nyt olisi mahdollisuus,nyt pääsisin sinne,nyt toiveeni toteutuu,juuri nyt. Astuin portaat ja menin sisälle,ihana lämpö valtasi mielen.Valkoiseksi maalattua puuta ja voikirnu verannalla sekä vanha kulunut ovi joka johdatti tieni pirttiin. Katselin,ihailin,näin sen vanhan pöydän,näin sen kiikkutuolin ja näin kuinka rauha asui talossa. Pieni pirtti ja makuukamari,ei muuta,mutta tuntui että katselemista riitti enkä saanut katselemallakaan nähtyä tarpeeksi nyt kun vihdoin pääsin tuohon taloon joka kutsui minua jo pienenä lapsena. Otin kuvia ja lähdin pois mutta palasin takaisin ihailemaan tuota niin kiehtovaa taloa.Katselin pirtin ikkunasta pihalle ja näin uuden puolen nyt punaiseksi maalatun uudemman omakotitalon ja totesin mielessäni "ympyrä on sulkeutunut".