Pori on laaja ja kaunis kaupunki,paljon isoja hyvin hoidettuja puistoja kauniine kukka-asetelmineen ja keskustan kauppakadut sekä ostoskeskus ovat täynnä kaikenlaisia vaate- ym putiikkeja.Vanha kaupunginosa,kahdeksasosa,on puutaloaluetta ja molemminpuolin tietä vanhoja rakennuksia,hyvin leppoisaa elämän menoa sekä rauhallista asumista,kuten voi kuvitella sodan jälkeen rakennetuilla asuinalueilla.Kuvassa Raatihuone.

Tiesin vanhalla hautausmaalla olevan Pohjois-Euroopan ainoan mausoleumin joten sinne matkani vei saavuttuani Poriin.Kaunis hautausmaa ja vanha mausoleumi,jonka valmistutti vuorineuvos Fritz Arthur Juseĺius tyttärensä muistoksi 1899 ja joka valmistui 1902,saivat ajatukset pysähtymään juuri siihen paikkaan ja aikaan.Mausoleumiin astuessani hiljaisuus valtasi mielen ja kauniit valkoiset Italian marmorit lattiassa,seinissä ja sarkofagi joka oli alakerrassa ja jossa marmoriset päivänkakkaraterälehdet ja nimi päällä Sigrid.Tieto siitä että arkussa lepäsi palsamoitu n.11 vuotias tytär nostivat melkein vedet silmiin.


Sigridin isä lepäsi myös alakerrassa seuraavassa huoneessa tinasekoituksesta valmistetussa sarkofagissa.Katselin upeita Kalle Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen freskoja jotka ovat maalattu sisääntuloaulaa.6 isoa maalausta käsittelivät kaikki kuolemaa ja aulan jatkeena olevan huoneen,joka oli tarkoitettu tyttären äidille hautapaikaksi,oven päällä on iso ´paratiisin portilla´maalaus.Aikoinaan tulipalo vahingoitti useita maalauksia pahoin ja Kalle Gallen-Kallelan poika Jorma,Oskar Niemi ja Paavo Leinonen kunnostivat ja viimeistelivät freskot uudestaan.
Opas kertoili osaavasti perheen tapahtumia ja tragediaa joka kohtasi kun perheen ainoa tytär kuoli keuhkotuberkuloosiin,sekä vanhempien erosta ja äidin hautaamiseen kirkkoalueelle erilleen tyttärestään.


Kaunis rauhallinen mausoleumi valkoisine marmorineen,oppaan tarina ja tieto siitä että nykyisin mausoleumia yllä pitää säätiö josta vuosittain maksetaan huomattavia summia tieteelliseen tutkimukseen lääketieteelle,saivat hiljentymään ja ajattelemaan omia edesmenneitä rakkaitani,niinpä lähdin hautausmaalta ja menin lähistöllä olevaan Ortodoksiseen kirkkoon jossa sytytin tuohuskynttilän muistoksi sekä nautin kirkon kauniista tunnelmasta.


Kaunis muisto jäi päivästä ja toivon että sinäkin voit nauttia samasta tunnelmasta kanssani kuvieni myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti