Kaunista Sunnuntaita kaikille,viikon viimeistä päivää vietetään ihanassa säässä.Eilen oli tosi pilvinen ja lumisateinen päivä,minulla oli tarkoitus mennä Heinäpäähän KALEVAn järjestämiä BIG AIR-kisoja katsomaan ja kuvaamaan mutta huonona ja tuulisena päivänä en viitsinyt lähteä paikanpäälle palelemaan.Onneksi perjantaina olin liikkeellä kaupungissa ja Linnasaaren ohi ajaessa näin 3 poikaa,joiden lumilaudat olivat lumessa pystyssä,he ahersivat lumikolat ja lapiot heiluen pukaten lunta kumpareeksi.Pysähdyin kysymään pojilta aikovatko laskea kohta lumilaudoilla ja saako ottaa kuvia?,"kohta"sanoivat pojat ja lupasivat ottaa kuvia.Niinpä ajoin vastarannalle ja jäin odottamaan poikien laskuja,viimeinen silaus vielä mäkeen ja jokainen vuorollaan laittoivat laudat alleen ja laskivat alamäen,hypäten hyppyristä ja loikaten näköalakaiteen yli merenjäälle. Tässä kuvaa Olen laittanut metsään linnuille ruokintapaikan ja säännöllisesti käynyt viemässä pähkinöitä,talipalloja,auringonkukansiemeniä ja jyviä pienille ystävillemme.Tänään taas menin viemään ruokaa ja iloinen sirkutus alkoi heti kun saavuin paikalle.Hömö-,tali-,sini-ja töyhtö-tiaiset aloittivat lentelyn ruoka-astioille välittömästi kun siirryin metsän suojiin kuvaamaan.Arkana ja vilkkaana lintuna töyhtötiainen käväisi vain 3 kertaa ruokinnalla kun muut tiaiset viipyivät tovin ja katselivat rauhassa tuotuja eväitä.Töyhtötiaisesta kuvat eivät oikein onnistuneet mutta pääasia on että tiedän niidenkin nyt käyvän paikalla. Huomasin myös pari punatulkkunaarastakin tarkkailevan ruokintapaikan yläpuolella puunoksalla mutta eivät hakeneet edes auringonkukan siemeniä jotka maassa odottivat syöjää. Jätin linnut rauhassa jatkamaan ruokailujaan ja lähdin kotimatkalle,mennessäni jätin polun varteen kuivattuja koivun oksia ja jyviä kun huomasin riekon jälkiä maassa (edelliskertana koira sai vainun riekosta ja lintu lehahtikin lentoon koiran mentyä liian lähelle sitä)toivoen,josko palatessa ruoanvientireissulta näkisin taas riekon mutta tällä kertaa se pysyi piilossa.Jäljet maassa olivat tuoreet joten ruoka odottaa riekkoa seuraavan kerran sen tepastellessa alueella. Keskiviikkona menin Nallikariin kuvaamaan auringonlaskua ja aurinko pilkistelikin vielä pilvien välistä,kävelin matkan merenjäälle kun sumu nousi kuin tyhjästä ja peitti näkyvyyden miltei kokonaan.Sain napattua muutaman kuvan ennen kuin aurinko painui pilvien taa,sumu otti kokonaan vallan ja pimeys laskeutui. .Sunnuntai-iltapäivän jatkoa kaikille ja palaan,taas.

Rakkaudesta luontoon

Kuvattu Kuivasjärvellä ja Oulunsalossa,kuvat puhukoot puolestaan. Palaan,taas.

Aikaista Maanantai huomenta kaikille,olen tälläinen aamuvirkku ja vastaavasti illantorkku joten tekstiä saattaa ilmestyä hyvinkin aikaisin. Ajelimpa eilen taas Monarkillani ja suunta oli tällä kertaa Oulun Torinranta,siellä kun järjestettiin kaksi päiväiset poroajokilpailut,mukana myös markkinatohinaa,kojuja ja lapsille oma lumimaailma.Porukka oli paljon liikkeellä lauantaina jolloin pidettiin "maailman nopeimmat poroajokilpailut",osonottajia oli Norjasta saakka ja Norjaan menikin kaksoisvoitto.Sunnuntaina olikin sitten yleisön vuoro kokeilla porokyytiä jokkisluokassa jossa porot olivat ns.normi vetoporoja.Meno kilpailussa ei ollut päätähuimaava vaan rauhallisesti porot tulla jolkuttiva maaliin. Torilla,Nallikarissa ja Syötteellä järjestetään yhteistyönä ohjelmia koko kevättalveksi ja esim.Nallikarissa on 23.2 retkiluistelijoiden kuutamokeikka jossa luistellaan valaistulla Hermanninsaaren reitillä,Syötteellä puolestaa järjestetään Hankihulina-markkinat 8.3. Torilla oli syötävää myös tarjolla ja esim. suopinginheittoa josta minäkin sain tuta,heittoisäntä kun meinasi lassota minut sanoen "Lapissa poromiehet yrittävät lassota neitosia" johon minä vastasin "jos saa lassottua on pakko pitää,ei palautusoikeutta" ja molemmat nauroimme makiat naurut vitsi päälle. Flamengotanssijat esittivät oman numeronsa,nuoret tanssijalupaukset kilpailutamineissaan tanssinsa jälkeen palelivat haastattelun aikana,toisella olikin korkeat tavoitteet voittaa Suomen mestaruus,onnea heille. Päivä menikin joutuin touhua ja tohinaa katsellessa,kuvatessa ja nauttiessa Oulun torin hulinasta,mukavaa kun kaupunki järjestää tapahtumia tähän aikaan eikä vain kesällä.Ilmakin sattui olemaan hyvä lauantaina ja sunnuntai-iltapäiväänkin saakka jolloin yltyvä lumisade sai minut keräämään kamppeeni ja suuntaamaan monarkini keulan kohti kotia.Hyvää maanantaita kaikille ja palaan,taas.Kuvassa ruokakota ja suopunginheittäjä.

Sunnuntaiaamua kaikille ja lauhat kelit jatkuu....no nyt se on tapahtunut,nimittäin löysin Lapinpöllön ja pääsin sitä kuvaamaan Oulunsalossa Salonpääntiellä.Seuraan birdlife lintutilannetta ja siellä oli havaintoja pöllöstä,aikani siinä vetkuttelin mutta yhtäkkiä hoksasin että nyt lähden Oulunsaloon,josko saisin linnusta havainnon.No,alkoi olla iltahämärä kun saavuin Salonpääntielle ja huomasin pellolla 3 ihmista kamerat jalustoilla valmiina kuvaamaan ja sinne minäkin menin muiden joukkoon,ja siinä HÄN oli.Istui ladon katolla ylväänä katsellen ja selvästi kuunnelle,päätä kallistellen ja ympäri pyörittäen.Pöllö siinä tovin kuunteli ja yhtäkkiä lehahti lentoon ja syöksyi alspäin,hetken lekutteli paikallaan ja iski.Myyrä suussa jäi lumihankeen istumaan niin ettei näkynyt juuri enempää kuin pää,syötyään pöllö nousi siivilleen ja lensi ladon katolle taas seuraamaan tilannetta.Tässä kuvaa. Lapinpöllö on isokokoinen,naaras joka ilmeisesti kuvissa,painaa 1000-1900gr ja siipiväli 135-160 ja pituus 65-70cm siis aikamoinen ilmestys. Kuvasin pöllöä ja sen kahta saalistusiskua josta molemmilla kerroilla se sai saaliin,toiset kuvaajat alkoivat tehdä jo lähtöä pois kun alkoi olla jo niin hämärää ettei heidän mielestä kannattanut jäädä enää (kuvaajista 2 oli muuten tullut Ouluun kuvaamaan kotkia haaskakojulta Briteistä asti)ja Oululainen ryhmän vetäjä josta oli haastattelua paikallisuutisissakin kertoi vievänsä Britit kentälle ja hakevansa lisää lintubongareita.Toivotin hyvää matkaa ja jatkoin itse vielä pöllön tarkkailua,lintu vielä aivan kuin juuri minulle näyttääkseen hienot saalistustaitonsa nousi jälleen siiville,kuunteli ilmassa hetken ja ISKI.Kolmannen kerran ja saalista taas,pöllö jäi myyrä suussa istumaan lähelleni hankeen ja katsoi minua suoraan "silmiin".Kuvasin ja lintu katsoi minua,sen keltaiset silmät olivat vaikuttavat,katse tiukka ja terävä,HÄN oli ihana.Pöllö söi myyrän ja nousi taas ladon päälle,oli jo niin hämärää ettei minunkaan kannattanut jäädä paikalle enää vaan kiitin niinkun aina kiitän,luontoa,eläimiä,Suomen kauneutta ja nyt erityisesti suurta ja mahtavaa Lapinpöllöä että sain ottaa kuvia HÄNESTÄ,uljaasta linnusta joka Lapin perukoilta joutui huonon saalistilanteen takia lähtemään omalta reviiriltään mutta kerättyään voimia ja saalistettuaan lähtee takaisin pohjoiseen,omiensa luo. Kuvaa Lapinpöllöstä

Mukavaa keskiviikko-iltaa,nyt on ollut hyvät pyöräilyilmat ja kävinkin ajelemassa tänään Tuirassa kamera tottakai mukana.Luonnossa on kovin hiljaista vielä mutta kevättä kohti mennään,ollaanhan jo Helmikuussa.Kovasti on kuulunut juttuja joissa ihmetellään pöllöjen ja varsinkin lapinpöllöjen muuttoa etelämmäs aina Helsingin Viikkiin asti,tänään TV:ssä haastateltiin Veikko Neuvosta ja hänen mielestään muuttavat pöllöt ovat naaraita,urokset ovat paikkauskollisia ja jäävät asuinpaikoilleen huolimatta huonosta myyrä- ja hiirikannoista.Pöllöihin liittyy mielestäni paljon mystiikkaa,viisautta ja erittäin hyvää saalistustaitoa,siksi pöllöt kiinnostavat linnuista eniten,toivonkin pääseväni joskus tarkkailemaan niitä niiden omissa elinoloissa. Tässä kuvaa Tuirasta,veneet ovat vielä lumen peitossa. Suuri tilhiparvi oli syömässä pihlajanmarjoja Tuirassa,sirkuttaen ne lehahtivat lentoon palaten takaisin puuhun.Arkoina lintuina tilhet säikähti milloin mitäkin ääntä tai liikettä,sain otettua muutaman kuvan linnuista.Taviokuurnat ja urpiaiset ovat muuttaneet ruoan perässä muualle,vaikka pihlajanmarjoja oli tänä talvena paljon ei niitä riittänyt kumminkaan koko talveksi koska tlihejäkin oli suuria määriä liikkeellä.Urpiaisiakin oli paljon tänä talvena ja koivun urvut ovat niiden pääasillista ravintoa jotka kumminkin alkavat olla syöty joten urpiaisetkin ovat siirtyneet muualle. Onkohan ollut suotuisat olosuhteet variksille,naakoille ja harakoille kun niitä näyttää olevan nyt enempi kuin koskaan vai löytyykö syy kaatopaikalta josta lintujen on lähdettävä ruoan hakuun muualle uuden Laanilan ekovoimalaitoksen vuoksi,se kun polttaa nykyään suuren osan jätteistä.Ruskoon tulee enää 40.000 tonnia jätettä kun se ennen on ollut 100.000 tonnia ja metaanipäästöt pienenevät 90% siis parannusta hajuhaittoihin.Jostain lintujen täytyy ruokansa hankkia joten ne siirtyvät kaatopaikalta keskukseen ja suurina naakka,varis ja -harakkaparvina puistoihin,talojen liepeille. Huomenna on Ystävänpäivä ja toivotan kaikille ystävilleni,blogini lukijoille ja tuttuille oikein mukavaa ystävänpäivää tämän osmankäämikuvan myötä ja palaan,taas.

Heipä hei taas ja mukavaa pakkaspäivää,tasapuolisesti.Viime kirjoituksesta on viikko mennyt ja kaikenlaista tapahtunut,sattui töissä haaveri enkä pääse oikein kuvaamaan joten täytynee muistella menneitä.Ajattelin kertoa kuvinkin vähän Oululaisille niin tutusta ja ihanasta paikasta kun Kiiminkijoen Koitelli,se sijaitsee Kiimingin kunnassa noin 25km Oulusta pohjoiseen päin VT20 varrella.Koitellin kosket ovat tuttuja retkeilijöille,kalastajille ja melojille,virkistyspaikkana Koitelinkosket ovat ainutlaatuiset Oulussa.Koitellissa on useita saaria ja riippusiltaa pitkin pääsee joen keskellä olevaan saareen josta uuden sillan kautta vastarannalle.Talvisin kosket pääasiassa ovat jäässä isommissa virtapaikoissa vesi on kumminkin sulana ja virtaa vapaana.Tässä kuvaa Koitellista

Keväisin kun lumet alkavat sulaa on koskissa suuret vesimassat liikkeellä ja viime keväänä tulva miltei hipoi riippusiltaa ja sai ihmiset tulemaan kauempaakin katsomaan harvinaisen suurta tulvaa.Kesällä keskisaaressa järjestetään teatteriesityksiä ja musiikki festivaaleja esim.viime kesänä Teatteri Neliapilalla oli esityksiä siellä.Saaressa on useita nuotiopaikkoja ja penkit missä istua,omia nuotiopuita ei tarvitse viedä vaan puut löytyvät sopivasti liiteristä riippusillalle mennessä.Pitkospuut vievät nuotiopaikalta toiselle ja hyvät opasteet helpottavat kulkua,.Suvantokohdissa voi uida ja lohen sekä meritaimenen pyynti on suosittua puuhaa,kesäillassa voikin tavata useita siimojaan viuhuttelevia kalastajia.Melojat harjoittelevat koskissa sekä järjestävät pienimuotoisia kisoja,III-luokan koski löytyy myös jossa voi järjestää melontakilpailuja.Saaressa on myös tunnelmatupakahvila joka on avoinna kesäisin sekä Koitelinresidenssi jota voi vuokrata halutessaan.Puusto ja kasvillisuus on moninaista,komeita mäntyjä,kuusia sekä esim.kotkansiipiä kasvaa rehevän kasvillisuuden seassa. Olen itse viettänyt juhannuksen Koitelissa,katsellut kallioista ja karuakin luontoa,kesäillassa kun aurinkokin on vielä korkealla ja säteet heijastuvat veden pinnasta,puut iloisesti nuotiosa palaen paistanut makkaraa ja nauttinut kiireettömästä olosta,voiko olla parempaa tapaa viettää juhannusta!!! Tässäpä tämä muistelu,kesällä taas tapaamme Koitelissa mutta talvea on vielä jäljellä joten heippa vaan talvisen Koitelikuvan myötä ja palaan,taas.

Mukavaa lauantaipäivää kaikille ja lumentuloa ei näköjään taaskaan voi estää,no helpotukseksi sanottakoon että jo joulukuussa Etelä-Suomessa oli enemmän lunta kun täällä siihen aikaan.Kevättä alkaa olla ilmassa kun talitiaiset laulaa ihan eri äänellä kun vielä esim.kuukausi sitten,oikein mukavalta kuulosti pienen iloinen liverrys ja ihan eri sävel oli laulussa.Itsellänikin on sattunut mukavia asioita kuten KALEVA lehden tammikuun lukijakuvan paras kuva palkinto!!! Yllätyksekseni sain soiton ja onniteltiin,kyseinen kuva oli valittu n.1500 lukijakuvan joukosta. Olin aivan onnesta mykkyrällä ja tietenkin saamalleni rahapalkinnolle on käyttöä,kiitos valitsijoille ja KALEVAan. Laitan voittokuvan tähän

Kuvausreissu oli kyseisenä päivänä sanoisinko onnistunut,ajelin ensin Rajahautaan,paikkana se on rauhallinen varsinkin aamutuimaan ja meren rannasta on hienot maisemat ulapalle,talvisin kylläkin aika autio mutta hyvällä tuurilla voi nähdä esim.fasaanit niin kävi minulle kun saavuin paikalle.Fasaanipariskunta asteli tyynen rauhallisesti tarkkaillen minua ja pitäen silmällä "outoa kulkijaa".Ylväästi molemmat hieman kaarrellen tulivat kohti ja pistipä naaras hieman juoksuksikin arvellen ehkä pelottavan minut pois.Molemmilla oli kynityt pyrstösulat ja sekös oli hauskan näköistä kun kannukset kopisten naaras asteli ohitseni minua katsoen,uros käyskenteli hieman jälempänä ja se piti silmällä tietenkin naarasta. Tässä kuvaa.

Sainkin otettua pelottomista linnuista kuvia ennen kuin ne painuivat pensaiden suojaan.Rajahauta on kesällä kaunis paikka,venesataman ansiosta rauhallinen pursien lipuminen satamaan ja ulapalle on rauhoittavaa ja mukavan näköistä touhua.Saattaapa hyvällä onnella nähdä metsäkauriin uimassa vastarannalle Lettoon,niin kävi minulle viime kesänä aamutuimaan ollessani paikalla.Letto,josta olen aiemminkin kirjoittanut on yksi suosikkipaikoistani juuri rauhallisuuden takia,olen koiran kanssa useasti siellä kulkenut ja istunut kivillä katsellen ja kuvaten merta,lokkeja kivillä istumassa sekä muuten vaan nauttimassa kesäpäivästä eväiden kanssa.Linnusto on perinteistä lehtometsän asujaa ja kaulushaikarankin kumeaa laulua olen päässyt kuuntelemaan siellä,lintu on kylläkin hyvin suojautunut ja vain erittäin hyvällä onnella sen pääsee näkemään. Kesällä taas ollessani Letossa istuessani aikani kivillä ja tehden jo lähtöä pois,asettelin kivistä pientä muistoa käynnistäni.Katselin sopivaa kiveä ja löysinkin,laitoin sen ison kiven päälle ja yhdessä ne kaksi kiveä olivat kuin parhaat ystävät jotka pitkästä aikaa löytävät toisensa,niin saumattomasti ne liityivät yhdeksi.Otin kuvan kivistä ja kuinka ollakkaan KALEVAssa oli myöhemmin juttua paikasta ja kuvaa samasta kiviasetelmasta.Me molemmat olimme löytäneet sen paikan hengen,minulla oma kokemus kuvassa ja toimittajalla omansa,Letossa on hyvä henki. Siis kertomukseni alkoi tammikuun lukijakuvan voitosta joten palaan asiaan,kuvattuani fasaanit ajelin vailla päämäärää mutta kuitenkin kohti keskustaa ja Toppilan kautta tullessani Hietasaareen menevälle sillalle poikkesinkin tällä kertaa tavatusta reitistäni ja käänsin pyöräni kohti Tuiran ns.Merijalin rantaa.Matkan ajettuani jokivartta huomasin jäällä runsaslukuisen kalastajajoukon ja veneen joka nousi ylävirtaan vetäen paria siimaa perässään.Kamera valmiiksi ja hieman odotusta että lipuva vene tulee oikeaan paikkaan ja "räps"kuva oli siinä.Kuva on siis otettu Pikisaaren puoleiselle rannalle metsässä näkyy pyörätie kohti Hietasaarta ja ns."pitkää siltaa".Olin tyytyväinen kuvaan ja lähdin eteenpäin kun pysähdyin taas kuvatakseni variksia kala-aterialla,kalastajan jättämä herkku kelpasi linnuille ja variksia olikin parvi sivummalla odottamassa syönti vuoroaan.Pientä riitaa kalasta tietenkin oli mutta lintujen syötyä itsensä kylläisiksi jakoivat suosiolla herkkupalaa muillekkin variksille.Kuvauspäiväni olikin jo riittävä joten käänsin pyörän kotia kohti ja muistin mielessäni kiittää luontoa ja sen kauneutta.Kuvaa variksista kala-aterialla

Suunnitelmissa on reissu Hailuotoon lähiaikoina ja ilman suhteen ei niin väliä kun haluaisinkin ottaa pyrykuvia,lintuja siellä ei liiemmin vielä ole mutta paikkana Hailuoto on rauhoittava,kiireettömän oloista elämistä siellä ja kunhan muuttolinnut palaavat paikka oikein kuhisee elämää. Laitan tähän loppuun vielä iltahämärissä ottamani kuvan,alijäähtynyttä vettä satoi ja valo kohosi sen takia ylöspäin.Palaan taas kun olen saanut jotain aikaan,Heips ja hyvää päivänjatkoa.