Mukavaa lauantaipäivää kaikille ja lumentuloa ei näköjään taaskaan voi estää,no helpotukseksi sanottakoon että jo joulukuussa Etelä-Suomessa oli enemmän lunta kun täällä siihen aikaan.Kevättä alkaa olla ilmassa kun talitiaiset laulaa ihan eri äänellä kun vielä esim.kuukausi sitten,oikein mukavalta kuulosti pienen iloinen liverrys ja ihan eri sävel oli laulussa.Itsellänikin on sattunut mukavia asioita kuten KALEVA lehden tammikuun lukijakuvan paras kuva palkinto!!! Yllätyksekseni sain soiton ja onniteltiin,kyseinen kuva oli valittu n.1500 lukijakuvan joukosta. Olin aivan onnesta mykkyrällä ja tietenkin saamalleni rahapalkinnolle on käyttöä,kiitos valitsijoille ja KALEVAan. Laitan voittokuvan tähän

Kuvausreissu oli kyseisenä päivänä sanoisinko onnistunut,ajelin ensin Rajahautaan,paikkana se on rauhallinen varsinkin aamutuimaan ja meren rannasta on hienot maisemat ulapalle,talvisin kylläkin aika autio mutta hyvällä tuurilla voi nähdä esim.fasaanit niin kävi minulle kun saavuin paikalle.Fasaanipariskunta asteli tyynen rauhallisesti tarkkaillen minua ja pitäen silmällä "outoa kulkijaa".Ylväästi molemmat hieman kaarrellen tulivat kohti ja pistipä naaras hieman juoksuksikin arvellen ehkä pelottavan minut pois.Molemmilla oli kynityt pyrstösulat ja sekös oli hauskan näköistä kun kannukset kopisten naaras asteli ohitseni minua katsoen,uros käyskenteli hieman jälempänä ja se piti silmällä tietenkin naarasta. Tässä kuvaa.

Sainkin otettua pelottomista linnuista kuvia ennen kuin ne painuivat pensaiden suojaan.Rajahauta on kesällä kaunis paikka,venesataman ansiosta rauhallinen pursien lipuminen satamaan ja ulapalle on rauhoittavaa ja mukavan näköistä touhua.Saattaapa hyvällä onnella nähdä metsäkauriin uimassa vastarannalle Lettoon,niin kävi minulle viime kesänä aamutuimaan ollessani paikalla.Letto,josta olen aiemminkin kirjoittanut on yksi suosikkipaikoistani juuri rauhallisuuden takia,olen koiran kanssa useasti siellä kulkenut ja istunut kivillä katsellen ja kuvaten merta,lokkeja kivillä istumassa sekä muuten vaan nauttimassa kesäpäivästä eväiden kanssa.Linnusto on perinteistä lehtometsän asujaa ja kaulushaikarankin kumeaa laulua olen päässyt kuuntelemaan siellä,lintu on kylläkin hyvin suojautunut ja vain erittäin hyvällä onnella sen pääsee näkemään. Kesällä taas ollessani Letossa istuessani aikani kivillä ja tehden jo lähtöä pois,asettelin kivistä pientä muistoa käynnistäni.Katselin sopivaa kiveä ja löysinkin,laitoin sen ison kiven päälle ja yhdessä ne kaksi kiveä olivat kuin parhaat ystävät jotka pitkästä aikaa löytävät toisensa,niin saumattomasti ne liityivät yhdeksi.Otin kuvan kivistä ja kuinka ollakkaan KALEVAssa oli myöhemmin juttua paikasta ja kuvaa samasta kiviasetelmasta.Me molemmat olimme löytäneet sen paikan hengen,minulla oma kokemus kuvassa ja toimittajalla omansa,Letossa on hyvä henki. Siis kertomukseni alkoi tammikuun lukijakuvan voitosta joten palaan asiaan,kuvattuani fasaanit ajelin vailla päämäärää mutta kuitenkin kohti keskustaa ja Toppilan kautta tullessani Hietasaareen menevälle sillalle poikkesinkin tällä kertaa tavatusta reitistäni ja käänsin pyöräni kohti Tuiran ns.Merijalin rantaa.Matkan ajettuani jokivartta huomasin jäällä runsaslukuisen kalastajajoukon ja veneen joka nousi ylävirtaan vetäen paria siimaa perässään.Kamera valmiiksi ja hieman odotusta että lipuva vene tulee oikeaan paikkaan ja "räps"kuva oli siinä.Kuva on siis otettu Pikisaaren puoleiselle rannalle metsässä näkyy pyörätie kohti Hietasaarta ja ns."pitkää siltaa".Olin tyytyväinen kuvaan ja lähdin eteenpäin kun pysähdyin taas kuvatakseni variksia kala-aterialla,kalastajan jättämä herkku kelpasi linnuille ja variksia olikin parvi sivummalla odottamassa syönti vuoroaan.Pientä riitaa kalasta tietenkin oli mutta lintujen syötyä itsensä kylläisiksi jakoivat suosiolla herkkupalaa muillekkin variksille.Kuvauspäiväni olikin jo riittävä joten käänsin pyörän kotia kohti ja muistin mielessäni kiittää luontoa ja sen kauneutta.Kuvaa variksista kala-aterialla

Suunnitelmissa on reissu Hailuotoon lähiaikoina ja ilman suhteen ei niin väliä kun haluaisinkin ottaa pyrykuvia,lintuja siellä ei liiemmin vielä ole mutta paikkana Hailuoto on rauhoittava,kiireettömän oloista elämistä siellä ja kunhan muuttolinnut palaavat paikka oikein kuhisee elämää. Laitan tähän loppuun vielä iltahämärissä ottamani kuvan,alijäähtynyttä vettä satoi ja valo kohosi sen takia ylöspäin.Palaan taas kun olen saanut jotain aikaan,Heips ja hyvää päivänjatkoa.

Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille,lunta satelee ja ilma on lauha +0,5 lämmintä siis paras pyöräilyilma.Olen kirjoitellut juttuja paikoista jossa olen käynyt,asioita mitä olen nähnyt ja tuntemuksia joita olen tuntenut. Luin erään pikkujutun joka mielestäni kuvaa sitä miten me ohitamme asiat jotka ovat arjessamme joka päivä mutta emme osaa antaa niille sitä kuuluvaa arvoa jonka ne ansaitsisivat.Ovatko pienet asiat niin itsestään selviä? Kuljemmeko kiireesti ja omissa mietteissämme huomaamatta mitä ympärillämme tapahtuu? Kuulee niin usein sanottavan "aika menee kuin siivillä,onko nyt jo kuunloppu?" eikö tuo jo osoita kuinka me kuljemme päivästä toiseen samoin kuvioin,arkisin askarein.Mutta ehkä huomioimalla tähdet taivaalla,sateen ropinan tai auringon pilkahduksen saamme itsemme pysähtymään siihen hetkeen,aikaan,jolloin huomaamme päivän tai vaikka sen tunnin jota elämme.Miettikäämme sitä kun seuraavan kerran joku vaikkapa hymyilee sinulle,annatko ajan mennä huomioimatta vai tartutko hetkestä kiinni.Tässä tämä pikkujuttu: POHJATON LAARI Jos vain katsot kaikkea joka kuuluu elämääsi, kaikkea jota sinulla jo on: rajoittamattomasti ilmaa hengittää, valoa nähdä, musiikkia jota kuunnella, kirjoja joita lukea, tähtiä joista unelmoida, puita joita katsella, lattioita joilla tanssia, ystäviä joita ilahduttaa, vihollisia joiden kanssa ystävystyä, vieraita joihin tutustua, metsiä joissa kävellä, rantoja joilla kulkea, kallioita joille kiivetä, sateita jotka puhdistavat sinut, jokia jotka kuljettavat sinua, eläimiä jotka lohduttavat sinua; sinun täytyy myöntää että elämässäsi on enemmän kuin koskaan, koskaan, koskaan pystyt käyttämään. Mutta yritä kuitenkin. -Mike Dooley

Kuva tällepäivälle!!! Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Heipä taas ja viikonloppu meni hujauksessa ohi ja työviikko alkoi lumisateella.Lauantai ja sunnuntaipäivinä oli BIRDLIFEn järjestämät pihabongauspäivät,minäkin osallistuin lauantaina Liminganlahden Luontokeskuksessa katsomalla näyttelyn ja pihamaalla kuvaamalla.Aulassa oli screenillä viimevuotisen luontokuvauskilpailun parhaimmisto näytillä ja kuvat olivat upeita,tottakai,tämän vuotinen kilpailu on jo käynnissä ja mukana on mm nuortensarja.Osallistua voi Liminganlahden Luontokeskuksen sivuilla.Aulassa on myös näyttely Mika Honkalinnalta "Suuri pöllö" ja "Taigalunta",hienoja kuvia huuhkajasta ja lumisesta metsästä.Honkalinnan kirjat ovat myös näytillä ja ajatuksia herätti huuhkajan kohtalo yleensä,perinteisten kaatopaikkojen vähetessä jossa huuhkajia paljolti esiintyy ne etsiytyvät muualle "helpon" ravinnon perään,esim.kaupunkeihin.Helsingissä on jo vuosia asunut cityhuuhkajia josta Honkalinnan kirjassa tarinaa.Itselleni herää ajatus myös citykanien,valkoposkihanhien ja merimetsojen runsas esiintyminen niin luodoilla kuin kaupungin keskuspuistoissa.Kannanottoja asukkaiden puolelta kuin luonnonsuojelijoidenkin on,kysymys kuuluukin "mitä kesyyntyneille,räjähdysmäisesti kasvaneille populaatioille pitäisi tehdä?"Yhteiselo kyseisten eläinten ja ihmisen välillä kun ei ole niin yksiselitteistä ja helppoa ratkaisua saatikka vastausta ei helposti löydy. Näyttelytilassa on Lintujen kahdeksan vuodenaikaa-näyttely ja linnut lajeittain on esiteltynä niin kuvin kuin äänin,seinällä on myös monitori josta voi seurata saapuvat ja lähtevät linnut.Mukava yksityiskohta niille jotka ovat kiinnostuneita linnuston muuttoaikatauluista,esim.joutsenten ja kotkien muutto tapahtuu n.10.3 alkaen ja siitä eri lajien muutot aikatauluittain jatkuen aina toukokuulle saakka. Kuvassa punatulkku-uros

Liminganlahden Luontokeskus on hieno paikka ja lintutorni yksi Oulun parhaimpia,parhain ainakin sijaintinsa puolesta (Hailuodossa suosikkitornini)Liminganlahti on laaja ruovikkoalue jossa kesällä lehmät laiduntavat vapaina ja runsaslajinen linnusto pysähtyy pesimään tai vaan levähtämään jatkaakseen matkaa aina Lapin perukoille saakka. Lintutorneja on Oulun seudulla useita,Lumijoella 2kpl,Hailuodossa 3kpl,Oulunsalossa ja Letossa jonka torni on jo jäänyt liian pieneksi puiden kasvaessa korkeutta mutta paikkana Rajahaudan Letto on hiljaisuuden tyys-sija.

Kuvassa punatulkkunaaras on pihjalanmarja-apajilla. Birdlife pihabongaustapahtuma on suosittu lintuharrastajille ja meille tavallisille lintujen ihailijoille se on viikonloppu jolloin kaikki voimme innostuneena kiikaroida ja ilmoittaa Birdlifen sivuilla näkemäämme. Lopuksi oma pihabongauskuvani

Toivotan kaikille hyvää alkanutta viikkoa ja pitäkää lumikolat valmiina,lunta nimittäin tulossa.Palaan,taas

Tällä kertaa aattelin kirijottaa juttua ihan siten ku me täälä puhutaan elikkä Oululaisittai,siis... Perijantaina aamusella ajelin Tuiraan Oulujoen vartee,yritin joutua ennenkä aurinko nousee kovin korkialle.Hämärän hyssy jo väisty,katuvalot sammu ja aurinko kerkes alakaa pilikottaa ku pääsin perille.Käveleskelin joenvarren pyörätietä rautasillalle päin,kansaa oli jonku verran liikkeellä,kuka mihinki menosa.Ilima tuntu kylymältä -15 pikku viiman kansa se tuntu siinä tilanteesa kylymemmältä ku olikaa.Ihhailin puisa olevaa kuuraa ja otinki muutamia kuvia siittä.Joen rannalla sorsat nosti heti päätään luullen talaviruokkijan saapuneen evästä tuomaan.Uimalasa näky liikettä ja huomasinki uimareita,toiset menivät juoksujalakaa pukukoppien lämpöön mutta oli karastunukki uimari jolla ei ollu mittää kiirettä sisälle.Aamu alako olla jo aika pitkällä ku ottelin muutamat kuvat vielä ja juttelin errään koiranulukoiluttajan kansa ku molemmat ihhailtiin komioita kuurasia puita.

Kattelin vielä ympärille ja ihhailin punertavvaa taivasta ja aattelin että vielä muutama aika sitte en osannu katella luontua enkä pysähtyny saatikka hilijentyny katteleen kasveja,elläimiä tai vaan luontua ylleesä.Se on siittä ihimeellinen asia että kun sen keskelle pysähtyypi nii vasta sitte huomaa sen moninaisuuven.

Kiireesä moni asia jää huomaamata niinku nämä kasvit josta täsä kuvvaa ja tajuamata miten kaikki ei oo itestään selevää.Meijän sois aatella että luonto on meijän kaikkien ommaisuutta ja kohella sitä sen mukkaa,kohella niinku toivos ittiä koheltavan.

Alako jo palelemmaan niin palijo että oli lähettävä ajeleen kotia kohti,aamun ajatuksena:komioita puita,kasveja ja auringon valua ja sormien palelua hanskoitta kameran kansa tolskatesa.Pakko oli pysähtyä vielä Puolivälinkankaala ottamaan kuva ku aurinko paisteli entisen TYPPI tehtaan nykysen KEMIRAn takkaa,siittä kuvvaa.

Täsäpä tämä tälläkertaa hyvvää illanjatkua ja pallaan,taasen.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja hieno viikonloppu alkaa olla jo takana.Kaunis ja lauha aurinkoinen päivä helli meitä lauantaina ja minulla olikin aika mukavaa tekemistä,pääsin olemaan molemmilla puolin kameraa.Siis olin taas mallinhommissa ja meitä oli 2 mallia,molemmilla oma rooli ja avustin toista mallia olemalla kirjaimellisesti varjona seinällä.Valoilla ja varjoilla saa kuvaan jänniä efektejä ja tämäkin kokemus oli vertaansa vailla. Puolen päivän jälkeen lähdin sitten itse kuvaamaan ja ilma oli tosiaan ihana,aurinkoinen ja mikä mukavinta ei tuullut,oli lauhaa.Kiertelin pyörällä eri paikoissa etsien kuvauskohteita,olisin halunnut mennä Hailuotoon se kun on yksi suosikkipaikoistani mutta päivä alkoi olla jo pitkällä kun pääsin kuvauksista ettei enää kannattanut ajella sinne asti.Kauniisti ruusunmarjat odottivat lumivaipan alla kuvatuksi tulemista

ja sainkin otettua kiulukoista kuvia,tässä yksi jossa aurinko kivasti paistelee ruusunmarjan takaa.Ajattelin mennä Nallikariin katsomaan auringonlaskua,alkoi olla jo aika auringon painua mailleen.Torinrannasta ajettuani ohi huomasin Pikisaaressa merenrannalla pienen polun jossa ihmiset kävelivät ja monella oli kamerat mukana,siis minäkin suunnistin sinne.En ollut ennen mennyt rantapolkua joka mutkittelee talojen takana ihan rannan tuntumassa aina pitkälle sillalle asti.

Polku on kiva matka vanhaan Ouluun,vanhoja Pikisaaren taloja ja liitereitä,joskus paikalla olleen ison laiturin jäännökset ovat puhuttelevia ja herättävät ajatuksia entivanhaisesta Pikisaaresta ja sen elämästä.Polku on kävelemisen arvoinen,suosittelen.Varsinkin kesällä paikka on muutenkin viehättävä rehevine puineen ja turistit viihtyvät myös Pikisaaressa sen vanhan miljöön ansiosta.

Rannassa on myös ihana vanha pitsi-paviljonki ja uimalaitureita josta kesäisin voi pulahtaa uimaan,myös venelaituri löytyi ja rannoille olikin vedetty talvea suojaan veneet odottamaan kesän tuloa. Kävelin polun päästä-päähän,matkana se ei ole paljoakaa n.1km mutta kuten sanoin kannattaa käydä.Sain nähdä ihanan auringonlaskun ja otinkin muutamia kuvia jossa aurinko jää tehtaan varjoon.Pikisaarea vastapäätä näkyy Nuottasaari ja siellä Veitsiluodon paperitehdas sekä Hietasaaren seelanti jossa huvipursi satama sijaitsee.

Katselin auringonlaskua aikani ja juttelin erään toisen harrastajakuvaajan kanssa,hän kun oli taas alkanut kuvata monen vuoden jälkeen ja kehui harrastusta ja totta puhui,totesimme molemmat katsovamme luontoa "eri silmin".Alkoi olla jo hämärää,katuvalot syttyivät ja pienen matkan päästä kotiani otin kuvan jossa luminen oksa oli pääosassa,siitä tunnelmallinen kuva tähän lopuksi ja toivotan hyvää illanjatkoa ja mukavaa viikonalkua.

Palaan,taas

Kaunista pakkaspäivää

Viime kerralla satuilin tarinaa mutta palataan taas asiaan,vaikka olen asettanut pakkasrajan ulos menemiselle kameran kanssa oli ihan pakko lähteä kuvaamaan Ruskon jätekeskuksen vuoren päälle,vaikka pakkasta on -22,aurinko paistaa eikä tuule.Oulussa ilmestyy sanomalehti KALEVA ja kuvasin siihen lukijakuvana tiepohjan tekoa Ruskontunturille,no,kuva ilmestyi lehdessä 15.1-2013 ja otsikolla"Ruskontunturintien työt aloitettu" juttua oli aikatauluineen,siis huomasin että minulla oli nyt viimeisiä aikoja mennä kuvaamaan vielä koskematonta entistä kaatopaikan vuorta.Jätekeskuksen eli kaatopaikan maisemoitua vanhaa jätevuorta kutsutaan nykyään Ruskontunturiksi,komeasti sen päältä näkyy Oulua ja itään katsottuna jätekeskus.Luoteisrinne muutetaan laskettelukeskukseksi,siis myllerrystä odotettavissa. Kun saavuin polulle josta aiemmin talvella vielä kuljin pienen metsäkaistaleen läpi tunturille oli nyt isot puunkuljetuskoneet tehneet leveän ajouran ja puita oli sahattu monen metsätien alta,näky oli karmea.

Kun saavuin tunturille se oli vielä koskematon ja kiipesin vuoren päälle,sieltä näky oli uskomaton.Kevään ja kesän kuin myös talven aikana olen käynyt useasti vuorella kuvaamassa eläimiä ja kasvillisuutta,nyt iski haikeus kun tietää sen kaiken katoamista.

Tämä on tuleva laskettelurinne,ajattelin ja jatkoin matkaa aikomukseni oli kiertää koko vuori.Isot parvet naakkoja,variksia ja korppeja lähti edestäni lentoon peittäen taivaan ja raakkuminen oli valtaisaa.Linnusto vuorella on moninaista olen kuvannut yömyöhään haarahaukkaa,lapinpöllöä,korppeja,joutsenia ja olipa rinteen päällä olevassa pienessä lammikossa yksinäinen haapanakin.En olisi uskonut että näen meriharakoita isoina parvina lentelevän vuorella mutta senkin sain kokea viime kesänä.

Kasvillisuus on runsaslukuista,paikan koskemattomuuden johdosta kasvit ovat saaneet rehevöityä rauhassa ja olenkin kuvannut niitä paljon kesällä,kuvasin kasvin jota en ole muualla nähnyt kulkiessani.Viime kesänä sain kokea ihanan yllätyksen kun pajujen joukosta kuului kuin linnun piipitystä,rupesin seuraamaan ääntä sen mennen koko ajan eteenpäin.Kamera valmiina odotin mikä heinikosta ilmestyy ja sieltä tuli näkyviin pieni metsäkauriin vasa,siinä katsoimme toisiamme ihan liki eikä vasa osannut pelätä ollenkaan.Otin muutaman kuvan ja kun viimeisen kerran vasa katsoi minua näin sen silmistä että nyt saa riittää

ja kääntyi pois enkä nähnyt sitä enää koskaan.Sain tehdä tuttavuutta myös kovin erikoisen eläimen kanssa se kun meinasi yöllisellä kuvausreissulla tulla kahville kanssani.Eläin oli jonkinlainen jyrsijä,vaikka olen etsinyt en ole löytänyt sille rotua ehkä se on joidenkin lajien risteytys,siitäkään ei ole enempää havaintoa. Paikkana vuori on siis uskomaton ja vaikka voisi luulla jätekeskuksen läheisyyden,vuoren päällä ei haise ollenkaan.Maastopyöräilijät ajavat kesäisin vuoren rinteitä ylös/alas se vaatii tosi rautaista kuntoa,pieniä polkuja risteilee kesäisin ympäri vuorta ja siellä on tosiaan hyvät maastot pyöräilyyn. Tämä kertomus päättyy vielä kuvaukseen Oulun horisontista,toivotan lukijoilleni mukavaa illan jatkoa ja palaan,taas.

Kerronpa erään tarinan se kertoo tontuista jotka asuvat sokerijussin rappusilla,mutta ensin kurkataan ikkunasta sisään olisiko tontut jo heränneet. Eräänä perjantai-aamuna hiivin ikkunan taa ja huomasin tonttujen pitävän hauskaa pirtin lattialla,leikkien,laulaen ja piiriä pyörien.Koputin ikkunaan mutta laulu oli niin kovaa etteivät tontut sitä kuulleet joten menin ovelle,koputin,mitään ei kuulunut avasin oven ja menin sisään.Nauru ja laulu lakkasivat saman tien ja tontuista ei näkynyt vilaustakaan,otin kamerani esille ja olin valmiina kuvaamaan josko näkisin vilauksen.

Kiertelin,kaartelin katselin penkin alta mutta mitään ei näkynyt harmi sillä minulla oli tontuille asiaa.

Katossa roikkui himmeli joka liikahti hieman ja kattolankut narahtivat,käännyin hiljaa ja jatkoin matkaa etsien.

Pieneen ikkunaan syttyi kynttelikkö ja näin jonkun vilahtavan ohitseni,se joku oli niin vilkas etten nähnyt mikä tai kuka se oli,jatkoin matkaa toiseen huoneeseen.

Pienet joulun olkipukit vartioivat puuhellan päällä,talo oli hiljainen mutta portaiden suunnalta kuului lattian narinaa,sinne siis.

Portaiden alla vanhan rukin pyörä pyörähti ja tiesin olevani oikeilla jäljillä,päätin nousta portaita toiseen kerrokseen.

Portaiden ylisillä oli lisää olkipukkeja ja vanha radio josta kuului hiljainen laulu:"jouluyö,juhlayö päättynyt nyt on työ"....jatkoin matkaa ylemmäs.

ja siinä he olivat,tontut joita olin etsinyt.Siinä me katselimme toisiamme puhumatta sanaakaan.Toivotin hyvää joulua mutta ei vastausta ja katsoin ympärilleni

siinä istui kaapin päällä yksi

ja yhteensä 4 tonttua istui portaiden ylisillä odottaen minua,kuin taikaiskusta kaikki kuiskasivat yhtä aikaa "hyvää joulua",toivottivat kaikille blogini lukijoille "hyvää uutta vuotta"

Tontut huiskuttivat pieniä käsiään,käännyin lähteäkseni pois kun seinälle syttyi valo valaisten olkikoristeen,kaunista ajattelin.

Menin ulko-ovelle,avasin oven,kuiskasin sen minkä olin tullut sanomaan "joulun taika on olemassa" ja painoin oven kiinni.Kyllä,jos pistää silmät kiinni ja kuuntelee voi kuulla tonttujen nauravan ja laulavan,kunhan vain uskomme joulun taikaan. Kaunis kiitos Sokerijussille ja Sinikalle.